Onni saapui taloon lokakuun lopulla 2003. Olimme Nanan ja Wilman kanssa talomme takaa aukeavassa metsässä lenkkeilemässä suht kaukana asutuksesta, kun näimme pienen kissanpennun tulevan naukuen meitä kohti. Lähistöllä ei näkynyt emoa eikä muita ihmisiä, joten oletimme pennun olevan hylätyn ja otimme sen mukaamme. Pentu oli ehkä vain 7 viikon ikäinen; pieni pallero eikä vielä kunnolla osannut kävelläkään. Koirat olivat aivan ihmeissään ja innoissaan taloon tuodusta pikkuisesta. Onneksi ne olivat tottuneet mummulan kahteen kissaan, joten mitään hämminkiä ei ollut luvassa, varsinkaan kuin kissanpentukaan ei aristellut koiria ollenkaan. Muutenkin pieni löytölapsi vaikutti oikein reippaalta ja rohkealta tapaukselta. Seuraavana aamuna maa oli saanut lumipeitteen, joten arvella saattaa miten pikkukisulle olisi käynyt metsässä, jos olisi yön saalistajilta välttynyt...

Seurasimme tiivisti paikallislehtiä, jos joku kaipaisi pikkukisua, mutta mitään ilmoituksia ei näkynyt. Ajan kuluessa ihastuimme molemmat pikkuvesseliin ja päätimme pitää kisun meillä. Olinkin jo pitkään haaveillut kissasta, mutta Ville ei ollut ollenkaan lämmennyt ajatukselle. Myöhemmin Ville onkin sanonut, että olen palkannut siskoni viemään pennun sopivasti meidän lenkin varrelle ja hups! katos kun me vaan löydettiin tällainen pentu metsän syvyyksistä! Minä taas olen sitä mieltä, että Ville halusi antaa minulle yllätyksen 4-vuotis kihlajaislahjaksi, sillä kisu löytyi pari päivää ennen kihlajaispäiväämme. No, oli miten oli, niin kissa kuitenkin jäi taloon. Ristimme kissan Onniksi, koska sillä oli onnea kun törmäsi meihin ja meillä oli onnea kun saimme kisun taloon. Tai ainakin minä olin onnesta mykkyräisenä.

Valitettava puoli Onnissa on, että se on pitkäkarvainen. Ulkokissa ja pitkät karvat ovat erittäin huono yhtälö. Onni kantaa turkissaan sisälle lehtiä, oksia, etanoita sun muuta moskaa. Välillä turkissa kantautuu mamman iloksi myös pieniä kukkia! Onnia pitäisi myös harjata päivittäin, jottei sen pöyhkeä turkki menisi takkuun, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Keväisin Onnin joutuu aina kynimään kaljuksi, koska turkki ehtii huopua aivan takkuiseksi.

Onnin herkkua ovat pilkkiahvenet sekä koiran napsut!

Onni on kyllä melkoinen tapaus. Se on muutamalla naapurilla vieraillut kylässä. Toisella naapurilla se oli aamutuimaan kurkistellut sängyn jalkopäästä kun heillä oli ollut takaovi auki ja toisella naapurilla se oli käynyt syömässä heidän kissan ruoat!

Onnin kuvia löydät tästä linkistä.

                                 "Kun Onni potkii, se potkii molemmin jaloin."

"Onni tulee etsimättä, hyvä anti pyytämättä. "