Eilen tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun Hilda (Hippu, Hippuli, Hiltu, Hiitu...), Maailman Ihanin Flatti, tuli taloon keskelle parahinta puutarhan siivousta. Viime vuoden kuvia kun katsoo, niin kevät on ollut hieman edempänä kuin nyt. Lumet on sulaneet käytännössä kokonaan takapihalta. Nyt takapihasta on vielä ainakin reilu kolmannes ellei jopa puolet lumen peitossa. Ja Hilda on jo iso rontti!
12.4.2010 12.4.2011
Viime vuoden kuvassa Onni tassuttelee rentona pihalle, kunnes äkkää mikä Villellä on sylissä, ja hilpaisee metsään niin että ruohotuppaat pöllyää. Kalle sai pysytellä visusti sisätiloissa, vaikka tällöin meillä ei ollut vielä tietoakaan kuinka vaikeaa näiden kahden koiran totuttaminen toisiinsa tulisi olemaan... Enää vaikeudet ovat onneksi vain tuskainen muisto menneisyydessä, vaikka vielä Hildan yksi vuotissyntymäpäivän aamuna Kalle körmytti Hildaa. Hilda ilmeisesti tallusti unisen Kallen päältä aamuhämärissä ja siitäkös herra kimpaantui ja kävi Hildan päälle. Sittemmin Kallesta on tullut ihmeen kärsivällinen. Se antaa Hildan pölliä lelut ja kävyt nenän edestä, antaa sen tunkea pään samaan koloon mitä Kalle on tutkimassa, sietää Hildan naaman lipsautukset sekä sen, että Hilda rötkähtää pää Kallen pepun päälle nukkumaan. Ehkäpä Kalle onkin kaikkein tyytyväisin, kun se on turvallisesti nartun tossun alla.
Olen nyt plärännyt läpi Hildan pentukuvia ja videoita ja kehittänyt itselleni taas pentukuumeen!!! Varsinkin, kun Hildasta on kehkeytynyt varsin hyvin käyttäytyvä flattineiti. Onneksi Kallen rähjääminen pentujen lähettyvillä lyö aika tavalla jäitä hattuun, ainakin toistaiseksi... ;)
12.4.2010 mahtui vielä kottikärryjen alle! ;)
