... ja huutojen lisäksi hervotonta hihkumista ja yläpystyn hyppimistä! ;D Sain viime yönä ensimmäistä kertaa Hildan talossa olon aikana yhtäjaksoiset kuuden tunnin yöunet (Ville lähes kahdeksan tunnin)! Jee! Tosin Hilda herätti minut liian aikaisin eli klo 04, kun olisin saanut nukkua peräti viiteen asti. Mutta ei se mitään, pääasia ettei enää herätty 2 - 3 tunnin välein...
Taistelu omassa huoneessa pysymisestä on myös voitettu viime viikon loppupuolella. Silloin tällöin Hilda saattaa vielä hermostua ja aloittaa kimakan haukun sekä hassunkurisen märinän ilmaistakseen tuohtumuksensa portin takana olosta.
Tällä viikolla lukuisten muitten jo havaittujen kevään merkkien (peippo 30.3, nokkos- ja neitoperhonen sekä leskenlehti 11.4, västäräkki 17.4) lisäksi kimalaiset ovat heränneet. Sekös Hildasta on kummallista, kun hieman kankeat kimalaiset pörräävät nurmikolla sekä krookuksen värikkäillä terälehdillä. Niitä hetken aikaa tuijoteltuaan Hildan mieleen juolahtaa tietenkin haukata moinen pörriäinen suuhunsa. Vielä hommassa ei ole, onneksi, onnistuttu, mutta luulenpa, että on vain ajan kysymys, koska kimalainen pistää Hildaa...
Kovasti olemme kuljeskelleet metsässä Hildan kanssa. Metsää Hilda ei ole pelännyt ollenkaan. Siellä on mukava rynniä siksakkia polun vieriä. Toiminta näyttää lupaavalta metsästyskoirauraa ajatellen. ;) Näyttää myös siltä, että pikkuhiljaa Hilda oppii pitämään yhteyttä meihin, eikä vain yksinään rynni hurjan pitkien matkojen päähän. Muuta viime ja tällä viikolla opeteltua vanhojen kertaamisen lisäksi on maahan -meno sekä paikallaan pysyminen.
Kallelta poistettiin tikit maanantaina. Haava oli parantunut tosi hyvin. Tikkien poiston yhteydessä jouduin kysymään eläinlääkäriltä, että pitäisikö meidän pikkuista tulla näyttämään myös, sillä Kalle pääsi haukkaamaan maanantai aamupäivällä Hildaa niin, että niskanahkaan tuli reikä. Tarkoitukseni oli lähteä illalla Kallen kanssa kasvattajan NOME-treeneihin, mutta Kallepa päätti järjestää minulle pennun kanssa illaksi eläinlääkärikeikan. Onneksi puraisu ei ollut niin paha, että antibioottikuuria olisi tarvittu! Hävettää edes kirjoittaa tätä juttua tähän, sillä "ainut" tehtäväni on pitää pentu turvassa, mutta en näköjään onnistu siinä sitten millään! Ihme on, jos tästä rouskaisusta ei jäänyt Hildalle mitään patoutumia. Niin "puskista" Kalle Hildan päälle hyökkäsi. Itse en nähnyt tilanteeseen mitään syytä, mutta jälkeenpäin ajateltuna Kalle ehkä yritti omia metsän kaikki maassa köllöttävät kepit tms. Mutta olisi edes hieman varoittanut, nostanut huuliaan ja näyttänyt hampaitaan ensin, mutta ei, päälle vain heti kuin yleinen syyttäjä! Saas nähdä tuleeko tästä kahden koiran yhteiselosta yhtikäs mitään. Ja tuleeko Kallen, Hildan ja minun yhteisolosta yhtään mitään. Ainakaan meitä ei saa jättää kolmestaan puuhaamaan, koska silloin sattuu ja tapahtuu...
Ville vei Kallen peuhaamaan ihanaisen Cindyn kanssa. Ei ole kuulemma munien vienti sammuttanut palavaa rakkautta. Mutta rakkaus roihuaa kuulemma ehkä hieman pienemmällä liekillä nykyään. Koirulit kaiketi pystyvät nyt keskittymään edes hieman johonkin muuhunkin kuin siihen yhteen...
Pikku Hilda...
... ja iso Kalle.
