sunnuntai, 2. syyskuu 2012

Blogi on muuttanut!

Huomasin mökillä miten helppoa, etenkin tabletilla eli samsung galaxy tabilla bloggaaminen blogspotiin oli lammasprojektin (www.lanttoniitty.blogspot.com) osalta. Silloin syttyi ajatus, että siirrän myös tämän koiruusaiheisen blogin bloggeriin. Siirtämättä jättämistä ei ainakaan tukenut vuodatuksen kesäkuinen sähkökatkossotku, joka hävitti suurimman osan blogin valokuvistakin... 

Onnin, Hildan ja Kallen seikkailut löytyvät jatkossa:

www.hilturi.blogspot.com


Teretulemast!

perjantai, 31. elokuu 2012

Epilepsiakohtaus autossa

Jos Kallen edellistä kohtausta olimme osanneetkin jo odotella, niin viimeisin tuli ihan puskista vain n. kuukausi edellisen jälkeen. Olimme keskiviikkona puolen päivän korvilla huristelemassa pohjoisesta etelään käymään. Puolisentoista tuntia ajettuamme eli kymmenisen kilometriä ennen Kajaania vitostiellä havahduin takapaksista kuuluvaan louskeeseen. Arvasin heti, että Kallen suu louskuu ja se on kohtauksen kourissa!

Ville meinasi hädissään pysäyttää heti 5-tielle, mutta koukkasi kuitenkin seuraavasta tienhaarasta hieman rauhallisemmalle tielle, jos Hilda tai Kalle sattuisi vyörymään autosta ulos, niin emme olisi ihan niin vilkkaan tien reunassa. Hilda oli autossa kuitenkin aivan rauhallisena. Odotti, että sain sille remmin kaulaan ja pyysin sitä tulemaan takaluukusta ulos.

Kalle pötkötti takatilassa jalat kouristellen. Ei onneksi jytkyttänyt ylös alas, vain jalat olivat "krampissa". Koiruus oli selkeästi tajuissaan. Suusta valui kuolaa ja pienet pissat tuli autotäkille.

Kohtaus ei kestänyt kauaa ja oli ns. kevyt. Käytimme koirat kävelyllä ja matka jatkui kohtauksetta kotiin asti.

Soitin tänään eläinlääkärille. Tilannetta seurataan. Mikäli kohtaukset rupeavat tulemaan nyt kuukauden välein, niin on olemassa jokin yhdistelmälääke, jonka voi lisätä Kallen nykyiseen lääkeannokseen...

tiistai, 28. elokuu 2012

Hieno sorsareissu!

Syötiin muuten se tavi, josta viime bloggauksessa kerroin. Emme ole aikaisemmin tavia maistaneetkaan. Tosi pienihän se on, mutta sitäkin herkullisempi. Saimme siitä erittäin makoisat herkkupalat kera omasta rinteestä poimittujen puolukoiden. Tänään olimme taas veneellä meloen sorsalla. Aluksi tuuli melkoisesti tehden isohkon aallokon, mutta onneksi illan edetessä tuuli tyyntyi ja oli melko tyven ilta jälleen kerran. Tällä kertaa ei näkynyt ainuttakaan sorsalintua. Ainoastaan pari kuikkaa lensi ja ui vierestä. Hilda oli niin innoissaan, että se oikein tärisi, mutta ei päästänyt ääntäkään. Vaikka sorsia ei näkynytkään, niin sorsapassi oli varmasti upein missä olemme ikinä olleet. Meloimme suoruovikon reunaan hetkeksi passiin ja hörpimme muutaman kuksallisen kahvia. Huomasimme poron harjun rinteellä käyskentelemässä! Takaisin meloessa erämaajärven piisami näyttäytyi meille!

sunnuntai, 26. elokuu 2012

Tavi

Olimme Hildan kanssa veneellä iltalentoja kyttäämässä. Minä meloin soutuvenettä ja Ville oli keulassa ampujana. Mahtava ilma lipua hiljaksiin ruohikkoreunoja aivan tyynellä järvellä. Säikytimme pari heinäsorsaa liian kaukaa lentoon. Näimme niiden laskeutuvan etäämmäs rannan tuntumaan. Lähdimme niitä jaagaamaan, mutta matkan varrelta ponkaisi lisää lintuja lentoon. Nämä lähtivät jo niin likeltä, että Ville ampui. Hilda oli muistaakseni ensimmäistä kertaa veneessä. Se oli nätisti kuin tottunut venekoira ikään. Istui paikallaan tarkkaavaisena ja hiljaa. Ampumatilanteessakin Hilda pysyi rauhallisena paikallaan, mutta pomppasi kylläkin ilman lupaa lopuksi veteen. Se oli meidän moka. Olisi pitänyt ymmärtää pitää koira kytkettynä. Tavi löytyi rantavedestä haavakkona. Hilda otti sitä monta kertaa suuhun, mutta päästi sen menemään eikä tuonut meille. Aargh, kyllä otti pattiin! Villen piti sitten itse poimia tavi talteen. Siinä ampumarytäkässä rantaruovikkoon lentäneet sorsat kaikkosivat, emmekä enää nähneet, kun yhden sorsan lentävän kaukana harjun päällä. Hilda on siis todettu kelpo venekoiraksi, mutta tuo riistan käsittely tökkii. Teimme rantauduttuamme Hildalle pari noutoa tavilla. Lopuksi onnistui pitkä nouto ja tavi tuli ihan käteen asti! Peliä ei siis ole menetetty, vaan se vaatii paljon työtä.

perjantai, 24. elokuu 2012

Ei o sorsia, ei oo sorsia...

Ville käväisi hetikohta taipparien jälkeen Hildankin kanssa kyyhkymetsällä. Ei ollut ampunut laukaustakaan, mutta silti saaliiksi tuli kyyhky. Hilda oli napannut kyyhkynpojan kiinni! Eikä ollut tuonut sitä Villelle... Kyyhky oli ollut tosi pieni ja niin pehmeällä otteella pidelty, että Ville oli laittanut sen puunoksalle kasvamaan. :-) Sorsastus alkoi 20. päivä. Ollaan ahkerasti käyty varsinkin iltametsällä, mutta sorsia on nähty viimeksi 19. päivä... Mihin lie sorsat tiesivät kaikota ennen jahdin aloitusta. Eilen illalla oli tarkoitus mennä veneellä Hildan kanssa sorsastamaan, mutta tuuli oli sen verran kova, että kiersimme rantoja jalkaisin. Takaisin kävellessä Hilda ilmestyi meidän eteen teeren poikasen täkkä suussaan. Joku oli, ehkä aamuvarhain, syönyt poikaselta pään ja sisälmykset. Hilda sai ylitsevuotavat kehut moisesta omatoimisesta tuomisesta! Taitaa meidän sorsakeikat ruveta olemaan tässä ellei kohta puoliin järviltä ala löytyä muutakin kuin kuikkia ja puoliksi syötyjä kanalintuja. Tuota maalinnun mehtuun alkamista kovin odotellaan. Poikueita on näkynyt melko hyvin ottaen huomioon, että kylmä ja sateinen kesä ei varmasti ollut se suotuisin pesinnälle.