Ville lähti eilen mukaan maanantaitreeneihin. Aikataulu oli sen verran tiukka, että pyydettiin Kallelle lupa osallistua lasten ryhmään eikä omaan ryhmäänsä junnujen jälkeen.
Osottautui hyväksi treenata yhtä aikaa, sillä nyt varsinkin Hilda tottui, että vaikka Kalle on mukana, niin ei meidän koko ajan tarvitse välittää mitä se puuhaa. Tai ei varsinkaan tarvitse välittää, jos Ville huutelee jotain käskysanoja kauempana. Yhdessä lähetyksessä meinaan Ville huusi Kallelle "Eteen!" samaan aikaan, kun olin Hildaa lähettämässä. Johan Hilda karkasi ja jouduin komentamaan sen takaisin kuuntelemaan oikeaa käskyä. Tuottipa se konkari-Kallellekin vaikeuksia, kun emäntä ja isäntä oli yhtä aikaa touhuamassa. "Kujanjuoksussa", kun oli Hildan vuoro juosta koirakujan ohi "Tänne!" minun luo, niin Kalle meinasi karata Villeltä rivistä ja rynnätä luokseni.
Treenailimme osan aikaa yhdessä kuuden koiran kanssa, sitten kolmen ryhmässä ja pareittain. Koko ajan siis, kun koirat noutivat, niin alueella tapahtui liikettä, damien heittelyä, ihmisten ääniä ja pillien vihellystäkin. Aivan mahtavaa häiriötouhua. Hilda hämääntyi häiriöistä sen verran, että paikallaan istuessa se ei malttanut olla kääntyilemättä ja vääntyilemättä, kun piti päivystää, että mitä ne muut oikein touhuaa. Tällä kertaa Hilda haki hienosti kuitenkin kaikki omat daminsa, eikä muitten.
Hildan palautukset/luovutukset olivat aluksi tooooosi hakusessa. Se juosta tohkotti minun ohi ja touhusi omiaan... Mitä pidemmäksi ja haastavammaksi noutomatka muuttui, niin sen paremmaksi palautukset/luovutukset muuttuivat. Treenien viimeiset luovutukset n. 70 metrin matkalla tulivat suoraan käteen, emmekä ole ennen noin pitkiä markkeerauksia tehneet.
Hildahan aivan pentuna palautti hienosti käteen damit, mutta noin neljän kuukauden iässä, kuten kirjatkin kertovat, niin Hilda rupesikin juoksentelemaan dami suussa jonnekin ihan muualle kuin minun luo. Sain tämän kuitenkin korjattua, mutta nyt "murkkuiässä" ilmeni uusi ongelma eli tämä luovutus. Mutta ilmeisesti tosiaan olen treenannut liian helppoja noutoja ja Hilda on sen vuoksi lyönyt koko homman vain lekkeriksi!
Meidän perheen miesparivaljakkokin pärjäsi ensikertalaisiksi ihan hyvin. Kalle oli kuulemma jossain vaiheessa ollut hieman kyllästyneen oloinen, ehkäpä juuri siksi, kun noudot olivat lasten luokkaa. Jotain variaatioita mielen virkistykseksi oli kuitenkin keksitty eli taaksepäin lähetystä yms. Mitä minä sivusta ehdin vilkaisemaan, niin todella haltioituneena ja vapaana remmistä Kalle ainakin Villeä seurasi. Vai olisiko se seurannut niitä taskussa olevia nameja? ;)
Kivat treenit jälleen kerran. Ja mikä parasta Kalle hyppäsi treenien jälkeen autoon ihan tuosta vain, ei mitään merkkejä mistään ongelmasta edelleenkään. Ville antoi Kallelle vielä hierontaa illalla. Siinä oli naurussa pitelemistä, kun yksi utelias musta kyöräsi, jos jossakin asennossa vieressä ja yritti vaihvihkaa eikä aina niin vaivihkaakaan hivuttautua osingoille...
P.S Rakkaat onnittelut kolmevitoselle! Ländenkin tästä sankarin herkkua eli tuulomaan torttua leipomaan, mutta muffinssin muodossa.
