Kallen ensimmäinen nouto Villen pudottamasta riistasta.
Perjantaina (9.10.) erästelimme Evolla. Sinne hurauttaa autolla puolessatoistatunnissa, joten matkoihin meni kaikkinensa kolmisen tuntia. Metsässä samoilimme nelisen tuntia ja laavulla istuksimme parin tunnin verran. Koko päivän rupeama oli siis kyseessä.
Kotoa lähtiessä ripsi hieman vettä lämpömittarin näyttäessä nollaa. Evolla lämpömittari näytti - 1 ja aurinko paistoi mukavasti. Päivän aikana mittari kohosi + 7 asteeseen. Sen verran lämmitä oli, että muutama hirvikärpänen oli vielä voimissaan... Hieno ilma kuitenkin metsässä rämpimiseen. Melkoista rämpimistä välillä olikin maaston vaihdellessa kivenmurikoista risukkoon.
Aloitimme erästelyn rennosti aamupalalla kannon nokassa kuusikossa, koska kotoa lähdettäessä tuli hörpättyä vain kupponen kahvetta.
Jo jonkin aikaa kuljettuamme n. 50 metriä meidän sivulta nuoresta koivikosta kuului teeren lähtö. Käveltiin äänen suuntaan, ei nähty eikä kuultu enää mitään, mutta Kalle sai selkeät hajut kirsuunsa ja rupesi valtavalla innolla haistelemaan varmaankin paikkaa mistä teeri oli sännännyt matkoihinsa.
Olimme pari tuntia kulkeneet kun saavuimme Hankajärven rantakuusikkoon. Ville ehti sanoa: "tuossa kuusikossa voisi olla pyitä. Ja niin onkin!" Kun samassa nähtiin kahden pyyn pomppaavan lentoon. Ville ampui kerran. Pyy ei tullut aivan rättinä alas, mutta selkeästi näki, että siihen osui ja pyy lähti laskeutumaan. Ville lähetti Kallen etsimään ja silmänräpäyksessä Kalle toi saalista antaen hienosti linnun Villelle. Se olikin Kallen ensimmäinen nouto Villen pudottamalle saaliille! Olimmekin jo hieman epätoivoisia, että näinkö käy, ettei mitään saada alas noudettavaksi asti.
Kalle olisi saanut pyystä maistipalat, mutta ne ei kelvanneet! Poika pääsi ilmeisesti metson makuun, niin mikään pyynräppänä ei enää kelpaa.
Pidimme pienen tauon Hankajärven rannalla tapahtumaa fiilistellen, majavan jyrsimiä puita ihmetellen ja auringosta nauttien ennenkuin lähdimme vaeltelemaan parin tunnin verran takaisin autolle päin. Hurautimme Valkea-Mustajärven rannalla olevalle laavulle tekemään tulet. Makkaranpaiston jälkeen olimme valmiita kotimatkalle, kun kerrankin repussa oli reissun päätteeksi muutakin kuin tyhjä termari.
Valkea-Mustajärven laavulla makkaran paistossa.
