Sorsapassiin valmistautumassa pe 21.8.

Muutamana iltana olemme käyneet sorsia kyttäämässä, mutta kovin hiljaisia iltalentoja ollut. Ensimmäisellä kerralla Läyliäisissä iltalennolla lensi kolme sorsaa yli niin korkealla ettei tarvinnut edes yrittää ampua. Lammelle tullessa Ville pudotti telkän, mutta sepäs perhana sukelsi eikä siitä näkynyt jälkeäkään. Kalle ui hienosti telkän putoamispaikalle, mutta mitään ei löytynyt... Lähetettiin myöhemmin Kalle vielä vastarannallekin hakemaan, mutta ilmeisesti telkkä ei ollut rantautunut sinnekään, koska koiran nenään ei mitään hajua tarttunut. Harmillista.

Viime perjantaina (28.8.) olimme Villen kahden työkaverin kanssa Leppäkorvessa ensin kyyhkyjahdissa ja sen jälkeen sorsastamassa. Kyyhkyjä lenteli jonkin verran lähistöllä, joten hieman oli toiveita saaliin suhteen. Varsinkin kun yhtäkkiä huomasimme parinkymmenen kyyhkyn parven lentävän suoraan Villen työkaverin passipaikan yli. Kuvittelimme jo miten osa parvesta laukauksista säikähtäneenä lentäisi meidänkin hollille. Mitä ihmettä, laukaustakaan ei kuulunut! Ville huusi Jounille kysyvänä, että miksi ihmeessä et ampunut?!? Vastaukseksi tuli, että olin kusella!!! No, minkäs sille sitten...
Kotvasen istuskeltuamme meidän takaa lehahtaa ehkäpä kolmenkymmenen kyyhkyn parvi. Jouni ampuu, Ville ampuu ja "Nipsu" ampuu. Eikä mitään! Jokakutihuti eli kiinalaisia tarkka-ampujia liikkeellä. Kalle olisi ollut innokas noutamaan, mutta valitettavasti ei ollut mitään noudettavaa. Se oli sitten sellainen kyyhkyreissu tällä kertaa...
Siirryimme suosiolla laavulle makkaran paistoon ja spekuloimaan, että kuinkas tässä nyt näin kävi.
Makkaran paiston jälkeen oli aika siirtyä sorsapassiin pellon reunaan kanavan varrelle. Emme nähneet ensimmäistäkään sorsalintua koko illan aikana! Riistaa havaittiin kuitenkin arviolta sellaisen 600 kilon edestä, kun kaksi nuorehkoa hirveä ilmestyi pellolle kanavan toiselle puolelle toljottamaan meitä. Puuhailivat melkoisen tovin kanavan reunalla ennen kuin painelivat takaisin metsään.
Kotiin ajellessa oli myös riistaa liikkeellä. Ensin sain painaa jarrua pohjaan tiellä jolkottavan supikoiran vuoksi. Seuraavassa mutkassa hirviemä ja vasa ylittivät tietä. Vasa porhalsi vielä metsästä takaisin tielle ennen kuin hävisi emänsä kanssa metsän pimeyteen. Muutaman kilometrin päässä tiellä istua kökötti metsäjänis, joka osottautui melkoisen kaheliksi tapaukseksi. Jänis juosta jolkotti ainakin kilometrin verran auton valokiilassa älyämättä mennä sivuun. Aina kun näytti siltä, että nyt se pomppaa tien pientareelta metsään, niin jokos se rynnisti taas takaisin auton eteen. Jurrutettiin kahta kymppiä jänis edellä sinkoillen. Karkkilaan oli vielä viitisentoista kilometriä, joten jotain tarttis keksiä, että päästäisiin jänöstä eroon. Yritettiin valojakin vähentää, kun ei niitä maantielle ihan kokonaan uskallettu sammuttaa, mutta ei auttanut mitään. Lopulta Ville pomppasi autosta ulos hätistelemään jänistä. Ville juoksenteli hetken aikaa jänis edellä ristiin rastiin poukkoillen ja me nauraa hekotettiin vatsat kipeinä autossa. Ville sai jäniksen jo melkein kiinnikin ennen kuin se äkkäsi häipyä maisemista. Harmittaa, kun en huomannut ottaa videolle Villen ja ristihuulen juoksentelua, oli se sen verran hupaisan näköistä touhua!