Villellä oli viime lauantaina eli 1.12. Castingin halliSM-kilpailut. Ville voitti kaikki kolme lajia, joihin osallistui ja on siis jälleen hallitseva Suomen mestari!

Samaan aikaan, kun Ville oli kisoissa, minä olin Elinan ja Jasminin (1,5 v) kanssa työpaikallani järjestetyssä lasten joulujuhlassa. Tivolimusiikki raikasi pääovella ja toivotti lapset tervetulleiksi juhlahumuun. Asiakasneukkarit olivat muuttuneet leikkitiloiksi peleineen, pallomerineen sekä pehmoleluineen yms. Jasminista kaikkein kiinnostavinta olivat lelut, joiden päälle pääsi kiipeämään ja itse pystyi lykkimään vauhtia. Mielipahaa auheutti motorisoitu hevonen. Hevosen selässä oli niin kauan mukavaa kun se pysyi paikallaan, mutta kun hevonen itsekseen liikkui, niin tyttö halusi pois selästä. Parkkihalli oli muutettu tivolialueeksi autoratoineen ja possujunineen. Jasmin oli vielä liian pieni possujunan kyytiin, mutta neidistä oli hauska seurata possujunan menoa. Ehkä sitten ensi vuonna! Onginnasta Jasmin sai suloisen pienen nallen, jota tyttö saman tien halasi silmin nähden onnellisena. Ovilahjaksi Jasmin sai n. 30 cm korkean Ihaan, lisäksi mukaan tarttui vaaleanpunainen kaasupallo. Ei voi muuta kun hämmästellä ja kehua; aivan mahtavasti järjestetty juhla! Upea perinne, joka vapaaehtoistyöllä toteutetaan joka vuosi! Minua jäi harmittamaan, että unohdin ottaa kameran mukaan, enkä saanut ikuistettua Jasminin iloa. Mutta onneksi Jasminin ilo säilyy sydämessäni ja lämmittää mukavasti mieltä.

Tänään Suomi juhlii itsenäisyyden 90 vuottaan. Meillä päivä on hieman arkinen, koska Ville on töissä tekemässä sisään joulun välipäiviä. Mutta illalla meillä on juhlaillallinen alku- ja jälkiruokineen sekä paahtopaisteineen ja punaviineineen. Minulla on edelleen töistä saamani aito samppanja avaamatta. Olisikohan syytä nostaa kuohuvat Suomen kunniaksi? Eilen töissä pomoni yritti pitää ns. iloista varttia Suomen itsenäisyyden kunniaksi, kun oli radiosta tällaisesta tempauksesta kuullut. Hän tapaili Sinisen ja Valkoisen alkusanoja, kun eräs huusi työpisteestään, että nyt on tainnut aamulääkkeet jäädä nauttimatta. Se aiheutti melkoisen naurunremakan, joten meidän iloinen vartti toteutui ehkä hieman kömpelösti, mutta iloisesti kuitenkin... Ilmeisesti "me suomalaiset" olemme hieman liian jäykkiä ja ujoja lauleskelemaan kesken päivän työpaikallamme. Tänään kuitenkin jokainen voi omassa kodissaa läheistensä kanssa hiljentyä kunnioittamaan Suomen itsenäisyyttä kukin omalla tavallaan. Me aiomme siis syödä hyvin, sytyttää ikkunalle kaksi kynttilää klo 18 - 20, katsella televisiosta itsenäisyyspäivän paraatin (mukana myös Suomenhevosia niiden 100 vuotis juhlan kunniaksi) sekä tietysti linnan juhlia. Toivotan kaikille arvokasta itsenäisyyspäivää tämän netistä löytämäni kuvan kera.