Eilen töitteni jälkeen (Villelllä on vapaa viikko...) saimme päähämme kiivetä Ruuhilammelle auringonlaskua ihastelemaan. Pakkanenkin oli aamun - 17 asteesta laskenut kymmenen asteen tuntumaan, joten oli oikein oiva keli. Joskin Ruuhilammen kalliot olivat paikkapaikoin melkoisen jäässä eli varoen piti mennä ja toppuutella koheltavaa Wilmaa. Otimme retkellemme mukaan myös kahvia ja sämpylät, jotka hörpimme matkalla Wilman juoksennellessa avohakkuulla touhukkaana.

Illalla meille tuli siskoni miehensä kanssa pelailemaan erinnäisiä joululahjaksi saatuja pelejä. Cindykin tuli mukaan Wilmaa katsomaan. Wilma oli uuden vuoden aattonakin aluksi pahana Cindylle ja niin myös eilen. Körmytti armotta nuorempaansa. En tiedä voisiko moinen agressiivinen käytös johtua siitä, että Cindy tupsahtaa yllättäin suoraan Wilman reviirille? Mietittiin, että ensi kerralla täytynee ensin tavata tuossa pihalla ja tulla sitten vasta sisälle. Loppuilta koirilta sujui mallikkaasti ja jo nuolla lipsutettiin toistensa huulia ja korvia. Tänään mummulassa tavattiin taas, ja Wilma nosti sielläkin melkoisen rähinän samantien. Ei auttanut muu kun viedä agressiivinen mamma autoon, koska en uskaltanut ottaa riskiä, että räyhäämisestä syntyy kunnon bitchfight ja pikku-Jasmin jää vahingossa räyhäävien koirien väliin ja saa hampaasta. Hui kauheaa!
Ilmeisesti tuo Wilman räyhääminen ei johdu kuitenkaan reviiristä, sillä tuskin se mummulaa omana reviirinään pitää... Voisikohan se johtua siitä, että Wilmalla on tällä hetkellä juoksu?

Tänään aamupäivällä kävimme Karkki-Rastin järjestämällä loppiassuunnistuksella. Valittiin lyhin eli 3 km lenkki. Se käsitti kahdeksan rastia, jotka löydettiin kaikki! Aikaa meni hieman reilu tunnin verran, koska mentiin koko matka kävellen. Jäämmekin innokkaina odottamaan kevättä, jotta päästään oikein kunnolla suunnistuksen makuun. Sen verran puraisi suunnistuskärpänen!