Wilmalla todettiin tänään ultrattaessa erittäin paha kohtutulehdus. Olin tätä jo itsekin vähän epäillyt, koska Wilma joi erittäin paljon ja lisäksi sillä alkoi tiistaina juoksu. Lääkärin mukaan kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään juoksu vaan ilmeisesti märkä oli alkanut valua myös toiseen suuntaan. Ultrattaessa Wilman kohtu oli täynnä nestettä. Ainoa hoitomuoto olisi ollut leikkaus, mutta koska Wilman jalat ovat olleet jo vuoden verran huonossa kunnossa, niin teimme erittäin vaikean päätöksen ja päätimme laskea Wilman autuaimmille metsästysmaille Nanan seuraksi...

Diagnoosin jälkeen päällimmäiseksi nousi syyllisyys. Miksi emme menneet jo sunnuntaina eläinlääkäriin, kun Wilma oli huonona. Ja ihmetys, että miten Wilma toipui sunnuntaisesta aivan normaaliksi... Ilmeisesti vuodon alkaminen oli jotenkin helpottanut Wilman oloa tilapäisesti. Eläinlääkärin mukaan asiaan ei olisi mitenkään vaikuttanut se, että tuliko Wilma lääkärille sunnuntaina vai vasta tänään. Tilanne olisi ollut kuitenkin sama. Märkä on valunut kohtuun jo jonkun aikaa. Miksi emme huomanneet mitään? Ilmeisesti olemme laittaneet Wilman viime aikaisen väsymyksen huonojen jalkojen piikkiin, vaikka kyse olikin jostain ihan muusta...

Tulimme vielä eläinlääkäristä kotiin ja saimme iltapäiväksi uuden ajan eutanasiaa varten. Suruni oli niin valtava, etten pystynyt viemään Wilmaa, vaan Ville sai saattaa Wilman viimeiselle matkalle, kuten olimme jo Nanan eutanasian yhteydessä sopineet.
Koville se oli ottanut Villellekin eläinlääkärissä. Wilma oli viimeiseen asti nuolla lupsuttanut luottavaisesti Villen naamaa. Wilma oli myös sitkeästi pitänyt elämänlangasta kiinni ja sydän oli lyönyt vielä pitkään, vaikka koiruus oli jo pumpattu täyteen myrkkyä. Viimein Wilma oli antanut periksi ja lääkäri todennut sydämen pysähtyneen...

Lensi kädellein taivaan lintu,
pyysi lupaa se istahtaa.
Olen väsynyt taivaan lintu,
voisin siipiäin leputtaa.
Siihen nukahti pieni lintu,
eikä herännyt ollenkaan.
Nousi kotiin taivaan lintu,
taivaan kotiiin ihanaan.

Emme pyytäneet Luojalta päiviä lisää,
vaan yhdessä kutsuimme Taivaan Isää.
Ota hellästi syliisi
taivaaseen kanna,
hellyydellä peittele
ja levätä anna.

Rakkaudella Wilmaa muistaen... Lepää rauhassa pieni kulta...