Maanantaina minun kotiväen lähdettyä Villen synttärikaffeilta (minun tekemää mansikka-banaanikermatäytekakkua sekä hirvenjauhelihapiirakkaa...mmmm...) huristimme kiireesti Kallen treeneihin Lohjalle. Myöhästyimme kymmenisen minuuttia, mutta ehdimme kuitenkin muutaman harjoituksen tehdä. Kalle otti taas hieman häiriötä häiriödameista. Sain sen kuitenkin ohjattua linjaan, vaikka jouduinkin moneen kertaan pillittämään pysähdy-oikealle-luokse-pysähdy-eteen. Ajattelin jo, että kohta se ei enää usko pilliä, koska pilli on jo niin moneen kertaan soinut, mutta jossakin vaiheessa lamppu selkeästi syttyi Kallen päässä ja se äkkäsi mihin olin sitä ohjaamassa. Dami tuli hienosti talteen!
Ville oli tosiaan katsomassa treenejä ja pääsimme tutustumaan Sari-kasvattajan kahteen flattipentuun, n. 5 vkon ikäiseen, Verttiin ja Jattaan. Siis miten ne voikin olla niin ihania! Pieniä mustia palleroita, jotka vaappuen pääsevät eteenpäin ja huonosti näkevät eteensä ja tuoksuvat ihanalle vauva-koiralle. Olivat kyllä yli suloisia raahatessaan n. 10 cm mittaista mini-damia, joka sekin tuntui olevan vielä aivan liian iso. =)
Pentujen äidistä, Metestä, tuli taas Wilma mieleen sen lupsaistessa naamaa. Pennuista tuli myös mieleen, kun Wilma haettiin meille pienenä pallerona...
Voi kiesus, että minulla on koiravauva kuume! Villekin on ruvennut puhumaan toisesta koirasta, jotta hänelläkin olisi harrastuskoira. Ollaan sovittu, että Ville jatkaisi Kallen kanssa ja minä ottaisin pennun kouluttamisesta päävastuun. Sävelet on siis selvät, pentu vain puuttuu! ;)
