Nyt se on taas pitkän odotuksen jälkeen alkanut; metsästyskausi. Kävimme viime lauantaina kyyhkymetsällä Villen parin työkaverin kanssa Leppäkorvessa. En muistaakseni aikaisemmin ole kyyhkymetsällä mukana ollutkaan, mutta nyt olin ihan innoissani menossa katsomaan miten Kalle pärjäisi.
Ennakkoon aavistelimme, että saattaisimme jäädä saaliitta, koska metsästysseuran alueilla ei ollut kuulemma kyyhkyjä näkynyt ja viljatkin olivat pelloilta vielä puimatta. Ennakkoaavistukset toteutuivat, vaikka muutamia kyyhkyjä näimmekin, mutta ne pääosin lentelivät kaukana metsän reunamilla lähellä asutusta, jonne metsämiehellä ei ollut asiaa.
Olimme sopineet, että jos kyyhkyjä ei näy, niin ammutaan Kallelle kokeeksi edes varis, jotta nähdään vähän miten se toimii. Haulikon pamauksen jälkeen Kalle odotti hienosti noutolupaa ja sen jälkeen singahti kuin luoti variksen putoamispaikoille. Hetken siellä touhuttuaan Kalle palasi tyhjänä takaisin. Ville joutui nelisen kertaa lähettämään Kallen hakuun, ennenkuin koira ymmärsi, että juu-u tämän siipeen osuman saaneen, äkäisen vastaanpistävän variksen ne nyt täältä haluaa tuotavan.
Vaikka arvoriista jäi saamatta niin saimme Kallelle sentään yhden noudon ja harjoitusriistan. Reissu oli kaikin puolin mukava kelinkin suosiessa auringonpaisteellaan ja kaikkien ollessa erittäin hyväntuulisia. Ainoat ryökäleet, jotka ovat näimmä jo heränneet, meinasivat pilata tunnelman... hirvikärpäset! Yök!

Eilen, sorsakauden avajaispäivänä, olin Kallen kanssa iltakytiksellä kasvattajan pyynnöstä herrajahdissa Kirkkonummella. Minua jännitti jo valmiiksi vietävästi, koska ei ole sorsastuksesta kokemusta Kallen kanssa eikä varsinkaan mitään käsitystä miten herrajahdissa toimitaan. Lisäksi tietysti jännitti, että millaisia herroja paikalla mahtaa olla. Olihan siellä elinkeinoelämän vaikuttajia sekä ministereitä.
Noutamassa oli neljä koiraa, joista yksi lyhytkarvainen saksanseisoja, yksi lapukka ja kaksi kultaista, joista toinen oli kasvattajan miehen Soma, joka teki mielettömän hienon työn. Sitävastoin Kalle (ja ohjaajakin) hieman uunoili siellä, eikä ensin meinannut äkätä mistä on kysymys. Arvasin heti kun näin lammikon, että vaikeuksia tulee, koska lammikko oli lähes umpeenkasvanutta osmankäämiviidakkoa. Kalle ei meinannut tajuta mennä tiheiden puskien läpi veteen, vaan tuli aina tyhjänä takaisin. Kalle teki kuitenkin ammunnan tiimellyksessä kaksi onnistunutta noutoa (tavi ja haapana).
Takaisin lähdettäessä koirat hakivat vielä lammen ympärille pudonneita yksilöitä. Lähetin Kallen pellon suuntaan hakemaan ja kotvasen kuluttua Kalle ilmestyi pimeältä pellolta heinäsorsa suussaan! Kallen illan paras nouto, varsinkin, kun heinuri oli jäänyt haavakoksi!

Kallen ensimmäinen nouto "tositoimissa" la 15.8.2009.