Viikonloppu vierähti erittäin ulkoilupainotteisesti ja mikäs oli ulkoilla, kun kelit olivat mitä mahtavimmat lämmittävine kevätaurinkoineen.

Sunnuntaina kävimme paikkakunnan mestaruuspilkissä viiden vuoden tauon jälkeen. Viisi vuotta sitten samaiselta lammelta pilkin kultamitalin, mutta tänä vuonna oli tyytyminen pronssiin. Kalaa tuli todella niheänlaisesti (1 pieni siika ja muutama särki). Naistensarjan voittajallakin oli vain 700 g kalapussi.

Lauantaina pidimme kaveriporukan (11 hlö) kesken pilkkikilpailut, jonka päätteeksi tulimme vielä meille saunomaan ja haukkaamaan iltapalaksi hirvenlihasoppaa ja pannukakkua. Kala ei juuri syönyt lauantainakaan. Itselle alkoi jo epätoivo hiipiä, kun kaikilla muilla oli ainakin yksi pikku tirri ja minulla ei mitään, eikä kahden tunnin pilkkikisastakaan ollut enää kun 20 minuuttia jäljellä. Sitten kairasin "jättipotin" ja sain pilkittyä kahdeksan kiiskentirriä. Niillä jäin kisassa viidenneksi, Villen korjatessa voittopotin. Vili-kummipoikakin (8 v) oli kisaamassa mukana ja tuli isänsä avustamana toiseksi. Ja saipa hän päivän ensimmäiset neljä kalaa, joten tosi hyvin pilkitty. ;)

Kallekin oli kaveripilkkikisassa mukana juoksentelemassa avannolta avannolle kalansaaliin toivossa. Jäät on hieman huonossa kunnossa, koska varsinaisen kantavan jään ja lumen välissä on vesikerros. Onneksi Kalle oli kuitenkin niin kevyt, ettei vajonnut veteen asti ja näin ollen tassut pysyivät kuivina.

Olemme Villen kanssa tänä talvena innostuneet hiihtämään. Joka viikko on tullut suksittua hiihtomajan lenkki (n. 8 km) muutamaan otteeseen. Perjantaina osallistuimme kuutamohiihtoon. Kuutamoa ei ollut, mutta latu oli valaistu ulkotulin hiihtomajalle. Tosi tunnelmallista. Onneksi olimme ottaneet myös otsalamput mukaan. Mäenlasku otsalampun valossa oli melko extremeä touhua, ja luulen, että ilman niitä olisi mäet jääneet jänishousuilta laskematta! ;)


Toiveikkaina porukkaa vaeltaa jäälle kaveripilkkimestaruutta tavoittelemaan.