Hildan partakarvat jäässä tänään -13 asteen pakkaslenkillä.
Viime postauksessa kaavailin hiihtolenkkiä järven jäälle viikonlopun aikana. No, se jäi pelkäksi haaveeksi. Jäätä on erittäin heikonlaisesti ja jäällä on myös vettä, joka tarttuu suksen pohjaan, niin ettei hommasta tule kerrassaan mitään.
Avasimme kuitenkin pilkkikauden viikonlopun aikana heikkoja jäitä uhmaten. Emme hirveän kauas rannasta uskaltautuneet, ettei tule uintikeikkaa. Muutaman reiän kairasimme, josta saimmekin Onnille tuliaisia. Mun pilkkikauden avauskala oli 180 grammanen ahven!
Eilen, maanantaina, olin Hildan kanssa taas treeneissä. Talvikausi on tähän asti menty lähinnä arkitokoa, mutta nyt otettiin pitkästä aikaa damejakin koulutukseen mukaan. Niitä kylläkin haeskelivat ja kanniskelivat lähinnä ohjaajat. Koirat saivat kasvattaa malttiaan, kun dameja ojenneltiin emänntältä/isännältä toiselle yms.
Yleensä treeneissä ei riekuta, mutta silloin tällöin lipsutaan periaatteista. Eilen Hilda sai treenien päätyttyä painia toisen koululaisen kanssa, joka on Hildaa huomattavasti isompi. Täytyy myöntää, etten tiedä rotua, mutta näyttää ihan vihikoiralta isoine luppakorvineen. Koiralla oli hieman samantyylinen painiote kuin Hildallakin eli kimppuun vaan ja tassulla päähän. Hilda rrrrakasti painia uuden tuttavuuden kanssa!
Kotona Hilda yritti saada Kallea innostumaan ja liehitteli sen nenän alla, mutta vanha herra ei ollut huomaavinaan. Sama kävi tänään aamulenkillä. Hilda olisi ollut painituulella, mutta Kallea ei saanut tällä kertaa innostumaan millään.
Hilda sinkoaa lumivallin takaa yrittäen saada Kallen innostumaan...
...mutta Kallea ei painituta.
Kalle on ilmeisesti päättänyt viettää 7-vuotis syntymäpäivänsä arvokkaan rauhallisissa tunnelmissa, eikä sorru pikkulasten pelleilyihin. Tosin villasukat ja kissanruokapurkit tuntuvat "maistuvan" arvon vanhalle herralle...
Vanha herra pahanteossa ;)
Onnea 7-vuotiaalle pöhkikselle! 
(Kallella suussa mun Villelle kutomat villasukat).
