Sunnuntaina huristettiin Villen työkaverin luokse naapuripitäjään fasaaneja ja jäniksiä narraamaan. Minä toimin Kallen kanssa ajokoirana ja rämmein lähes vyötäröä myöden hikipäässä lumihangessa hätyyttelemässä tuloksettomasti riistaa. Päästiin sentään kerran fasaanikukko näkemään, mutta olipa luontokappale sen verran järjissään ettei tullut lähellekään kenenkään haulikon kantamaa. Kyseisen fasaanin säikytti matkoihinsa Villen työkaverin veli, joka lumiukkona rämpi juuri tiheästä risukosta ja huusi tullessaan jotakin sen suuntaista, että täällä ei kyllä *kele ole yhtään mitään! Silloin kuului Jussin takaa puskista rääkäisy ja kukko lensi tiehensä. Hetken jo luulimme, että se kaartaisi Villen hollille, mutta ei niin ei. Jäniksistä ei näkynyt kuin muutamat jäljet ja syödyt puunoksat.
Jotakin perin omituista sattui meidän auton osalta... eikä kuskikaan tainnut olla ihan tehokkaimmillaan. Yritettiin muutamaan päivään auraamatonta tietä makkaranpaistopaikalle, mutta nelivetopa ei jaksanutkaan hönkiä perille asti vaan luisui hieman liikaa sivuun ja jäi armottomasti lumihankeen kiinni. Jouduimme huhkimaan, jotta saimme auton irti hangesta ja siinä tuoksinnassa autosta nousi jos jostakin suunnasta melkoinen savu ja kytkin lemusi! Myöhemmin kun vaihdoimme paikkaa makkaran paiston jälkeen toisaalle tuli kapeahkolla suoralla tiellä auto, ehkäpä hieman liian keskellä vastaan, ja kuinka ollakkaan meidän kuski väisti liian reunaan ja kas, taas oltiin lumihangessa kiinni! Sinne painui neliveto niin syvälle renkaineen ettei omin avuin, eikä työntämälläkään irronnut vaan tarvittiin hieman pakettiautolta vetoapua; citymaasturit! Voi elämän käsi, etten paremmin sano! Tai sen kyllä vielä sanon, että se töhöttävä kuski en ollut (onneksi) minä. ;)
Emme siis todellakaan onnistuneet narramaan yhtäkään luontokappaletta, vaan kyllä ne jälleen kerran narrasi meitä ihan kuus nolla. Reissun kohokohdaksi muodostui jälleen kerran nuotiolla makkaran käristys. Ja ehkä myöhemmin hauskuuttaa tuo autolla töhöttely. Tai minua se nauratti jo eilen... ajaa nyt suoralla tiellä ojaan... ja kahdesti parin tunnin sisällä! ;)
Sunnuntaisesta rämpimisestä ja lauantaisesta synttäritreenailusta Kalle sai "palkaksi" vesihännän. Podettiin vesihäntää vielä maanantainakin eli taasen jäi harmiksemme NOME-treenit väliin.
