Kallella on taas hotspotti. Huomasin sen sunnuntaina kisa-aamuna, kun koiruus rapsutti ja kapsutti kutisevaa kylkeään. Liekö jäi puolihuolimattomasti kuivattua viime keskiviikkoisen kasvattajan NOME -treeniä seuranneen suihkun jälkeen... Treenit olivat Somalle ja Kallelle kylmällä riistalla eli kiitos nyt vielä kovasti kasvattajalle tätäkin kautta!
Saimme treeneistä Hildalle tuliaisiksi variksia. Hilda sai jo kasvattajalla kanniskella varista ja lisää kannettiin eilen. Hildalla olikin ollut taukoa riistaan tutustumisessa, mutta jo eilen varikseen tartuttiin hanakasti, ilman houkutteluja, ja kanniskeltiin sitä ylpeänä pitkin pihamaata.
Variksesta oli tarkoitus ottaa siivet talteen, mutta mutta... Yritimme kasvattajan ohjeiden mukaisesti paistella niitä hieman uunissa säilyvyyden parantamiseksi, mutta tuloksena oli rapsakaksi kärvähtäneet siiven kärjet ja kamala haju kämpässä. Hieman pääsi unohtumaan uunissa käytettävät asteet sekä paistoaika... Minun mielestä niitä olisi pitänyt paistaa miedossa lämmössä vähän aikaa ja Villen mielestä hieman pidempään. Sovelsimme sitten erittäin huonoksi havaittua vaihtoehtoa eli paistoa kovassa lämmössä hetken aikaa...
Hilda on tutustunut kovasti viikon aikana uusiin ja vanhoihinkin tuttavuuksiin. Kallen treenaillessa viime keskiviikkona Ville oli Jatan (5 kk) ja Hildan painivahtina. Hilda oli aidan rakosista tutustunut myös naapurin Riemuun (3 v). Koiruudet olivat nuolla lupsuttaneet toisiaan aivan "rakastuneina". Riemu, kultainen setä, pääsi myöhemmin vielä telmimään Hildan ja Jatan kanssa.
Eilen meillä kävi ystävättäreni poikansa ja kolmen pyreneesinsä kanssa. Oli tarkoitus, että kolmikon uros tulisi leikkimään Hildan kanssa, mutta Minor osottautui ensimmäiseksi koiraksi, joka on pelännyt meidän "suurta ja hurjaa" Hildaa. Leikkimisestä ei tullutkaan mitään, kun Minor juoksi joko karkuun tai seisoi paikallaan häntä koipien välissä surkeana, välillä haukahtaen ja hampaitaan näytellen. Hilda ei ollut moksiskaan, vaan yritti kovasti houkutella toista leikkiin. Ei auttanut muu, kun tunkea Minor takaisin autoon. Hilda leikkikin sitten ystävättäreni 3-vuotiaan pojan, Konstan, kanssa. Ennen lähtöä autosta pääsi vielä kaksi pyreneesirouvaa katsomaan aidan takaa Hildaa. Ne haukkua räksättivät, jolloin Hildakin äityi "vienolla ja hennolla" pennun äänellä haukkumaan takaisin!
Vaakku sai kyytiä!
