Puuhakas viikonloppu Turussa suhahti ohi aivan liian nopeasti. Avasimme merikalastuskauden Vehmaalla soudellen jo viimeksi Turussa käydessämme (huhtikuun lopulla). Silloin teimme myös sattumalta kaupat käytetystä peräprutkusta, joka nyt sunnuntaina ensimmäistä kertaa soutuveneemme persuksiin kiinnitettiin. Prutkun kanssa pääsemme hieman edemmäs kaislikoita kiertelemään, kuin minne ihan soutamalla viitsisi.
Koko viikonlopun oli mukavan lämmin ilma (n. + 17) ja sattuipa vielä sunnuntaiaamu olemaan tuuleton. Meri oli lähes tyyni, kun prutkullamme lähdimme toiveikkaina kalaan merikotkien kiirotellessa pilvettömällä taivaalla. Muutamia tunteja merellä vierähti, kun söimme eväitäkin eräässä silmiähivelevän kauniissa saaressa. Kalaa ei tullut yhtään, eikä tullut edellisellä kerrallakaan. Vehmaa tuntuu olevan ihan tyhjä kalasta, kun ei edes hauet plutaa rantakaislikoissa. Takaisin ajellessa saimme hyvän muistutuksen, että vaikka meillä onkin prutku veneen perässä, niin kyse on silti vain soutuveneestä. Oli noussut pienoinen tuuli, joka melko kovastikin keikutti venettämme. Eli varovainen pitää olla, eikä ahnehtia liian kauas veneellä, jottei käy kelin vaihtuessa hullusti.
Sainpa minäkin ohjastaa venettämme. Se olikin eka kerta, kun olen itse ajanut minkään sortin moottorillista venettä. Voin kertoa, että se oli mukavaa puuhaa! Ai niin, ja mikä "parasta", kaksi heppanen moottori pitää sellaista pärinää, että meidän ei näin avioparina tarvitse enää puhua mitään toisillemme matkatessamme.

Täsä Villelt puuttu pelastusliivi, mut kyl hänel se pääl oli.

Meri oli niim pal kauhian pläkä.