Viikonloppu vierähti siis Kallen seurana Turussa helteisessä kelissä kalastellen, pihatöitä tehden, pyöräillen ja kyläillen. Lauantaina illalla pyöräilimme onnittelemaan toukokuun puolessa välissä jo yksi vuotiaaksi ennättänyttä Enni-kummityttöä. Hieman meinasi tytölle ujous iskeä, mutta aina välillä hymykin löytyi. Hymy olikin mitä mahtavin upean neljän hampaan kera. Alahammas upposi sopivasti ylähampaiden koloon ja lopputulos oli melko hellyttävän koominen.
Sunnuntaina pyöräilimme ihailemaan Turun tuomiokirkon portaille ja edustalle levittäytynyttä gerberaunta. Samalla poikkesimme jokirannassa pehmiksillä. Siinä olisi voinut kuluttaa enemmänkin aikaa, vaikka jokirannassa oli silmin ja nenin havaittava savu. Mieleen tuli ensimmäisenä, että eikai-Turku-tee-sitä-taas...
Turun Sanomien verkkosivut kertoivatkin, että harrastajateattereiden käytössä ollut lavastevarasto oli tuhoutunut tulipalossa Itäisellä rantakadulla.
Kiitos Helille ja Petterille pyörien lainasta! Helin pyörä kulki kuin unelma. Kyllä mun pitäisi vihdoin ja viimein hankkia uusi pyörä. Suostuin jo luopumaan 20 vuotta vanhasta violetti-valkoisesta Tunturi Vipistä. Tällä hetkellä ajelen siskoltani lainassa olevalla maastopyörällä. Siinä ei ole oikeastaan muuta vikaa, kun että seitsemästä vaihteesta ei toimi kuin 1 - 2 sekä 6 - 7! Polkeminen on siis melkoisen raskasta. Olen innostunut reilu kymmenen vuoden jälkee taas pyöräilystä ja pyörälenkkejä tulee tehtyä muutaman kerran viikossa n. 16 - 20 km/lenkki.

Wilma onnistuu näyttämään siltä, että grillauksia ei tee yhtään mieli...
Toissatalvena pilkkikisoista voittamani pallogrilli ensimmäistä kertaa käytössä. Komeasti kypsyivät niin makkarat, pihvit, broilerit kuin haukikin.

Haamuhakkaaja työssään. Vielä jäi pöllejä hakattavaksi. Kyyhkyt katselivat vaahterasta, kun hyväksi havaittu pesäkuusi pieneni pienenemistään...

Kallen pihalle oli levittäytynyt ihana "lemmikkiuni".