Kaikenlaista sitä sattuu, kun koirien kanssa harrastaa. Aamusella huristelimme parin tunnin verran Iittiin Kallen NOME-kokeeseen. En ollut yhtään jännittynyt, mikä oli hyvä, sillä viimeksi olin kauhusta kankeana ja ohjaukseni meni pieleen jo senkin takia. Nyt olin päättänyt, että jumaliste OHJAAN sen koiran sinne riistalle!
Kokeemme alkoi parin tunnin odottelun jälkeen + 26 asteen helteessä lupaavasti Kallen määrätietoisella ykkösmarkkeerauksella. Sen jälkeen oli vuorossa maaohjaus, joka meni preussilaisella jämäkkyydellä hienosti alusta loppuun. Edes pieni koukkaus linjalta ei tuottanut ongelmia minun tomerasti huutaessa eteen! eteen! eteen! Hitto soikoon, Kallelle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin mennä eteen! Ville oli kuullut, että joku oli kommentoinut, että "no, siinä sitä oli ainakin ohjausta." Otin sen kehuna! ;D
Seuraavaksi oli vuorossa toinen ykkösmarkkeeraus, jota olin hieman kauhulla odottanut, sillä olin nähnyt, että lokki nakattaisiin veneen edessä kohoavaan pieneen kaislikkoon. Kaislikko on ollut meidän NOME-treeneissä lähinnä kirosana. Useat kaislikkomarkkeeraukset on menneet pieleen sekä kaislikkohaku on tökkinyt. Vielä kun näin veneessä olevan apurin jostain syystä huitovan kädellään moneen otteeseen toiseen suuntaan missä lokki oli, pelkäsin, että Kalle ottaa viittilöinnit tosissaan. Onneksi Kallea ei niin vaan hämätty ja lokki tuli rantaan talteen.
Tämän jälkeen oli vuorossa haku. Pyydän Kallelta anteeksi, että epäilin sen kykyjä hakea helteessä, sillä koira meni parhaiten mitä koskaan. Talteen tuli alta aika yksikön varis, jonka Kalle kylläkin jostain syystä sylkäisi ulos suustaan pari metriä minua ennen. Varis tutkittiin, mutta mitään muurahaisia tms. ei näkynyt. Seuraavaksi Kalle löysi kanin ja tämän jälkeen toisen variksen, jonka käteen kantamisessa ei onneksi ollut mitään ongelmia. Seuraavaksi lähetin Kallea kaislikkoon, josta yhden tyhjän kierroksen jälkeen tuli talteen lokki. Annoin Kallelle kovasti kehuja, jotta se lähtisi vielä kaislikkoon hakemaan. Tässä vaiheessa huomasin, että Kalle oli kielensäkin loukannut ja siitä vuoti hieman verta. Urheasti Kalle lähti uudestaan kaislikon syövereihin ja teki melko pitkään töitä. Laitoin kaikki sormet ja varpaat ristiin, kun kuulin sen tulevan, että sillä olisi lokki suussa. Ja olihan sillä; voi että olin onnellinen! Tässä vaiheessa en kuullut ollenkaan, että tuomari oli sanonut minulle, että kiitos riittää ja voit kytkeä koiran. Olin tohkeissani lähettämässä Kallea vielä hakuun: kaikki kuusi riistaa talteen vaan! Onneksi tuomari ehti väliin ja Kalle sai ansaitsemansa huilitauon. Olin niin iloinen, kun tuomari sanoi, että hienosti meni ja jäljelle pääsette!
Tunnin verran vierähti ennen kuin pääsimme jäljelle. Kalle lähti hienosti jäljestämään ja oli melko kauankin poissa. Hämmästys oli suuri, kun Kalle palasi tyhjänä takaisin. Sain lähettää Kallen uudestaan, mutta sama juttu. Se tuli jonkin ajan kuluttua tyhjänä takaisin. Tuomari antoi minun vielä kerran lähettää Kallen. Se lähtikin todella tarkasti nenä maassa seuraamaan jälkeä, mutta vähän päästä kääntyi ja tuli takaisin. Se oli sitten siinä... ALO1 tulos lipui tavoittamattomiin.
Hämmästys oli suuri, kun kävimme tarkastamassa jäljen pään, eikä siellä ollutkaan kania! Oliko Kalle ottanut kanin kuitenkin matkaan ja jättänyt sen metsään? Oliko Kalle haudannut kanin?! Oliko jokin metsäneläin kerennyt viemään kanin parempaan talteen?!? Näihin kysymyksiin emme valitettavasti ikinä saa vastausta. Kallen jälkeen kania etsi kolme koiraa, joista yksi kuulemma kaivaisi kanin vaikka puolestatoista metristä. Vaan eipä yksikään koira löytänyt kania... Harmi, että ALO2 tulostamme varjostaa mieletön määrä kysymyksiä ja spekulointia. Täytyy silti olla tulokseen tyytyväinen. Se osoittaa, että yhteistyössämme on todellakin tapahtunut kehitystä. Lisäksi se on Kallen paras tulos, joten voin kai olla oikein tyytyväinen. Kaikkea sitä vaan voi sattua, kun koirien kanssa harrastaa. Voi p*rseen suti, etten paremmin sano! Kyllähän tuo epätietoisuus jää kaivelemaan, ei sitä voi kieltää, mutta parempi onni ensi kerralla, toivottavasti! Ei ole helppoa saada kaikkia viittä kokeen osa-aluetta loksahtamaan paikoilleen. ;)
Kalle, palkintomakkara sekä kerroshampurilainen. Juustohampurilainen kirkastui vihdoinkin kerroshampurilaiseen, josta Ville kysyi haikeana, että meinaatko oikeasti, että se annetaan koiralle...
