Hilda nimi juontaa juurensa nimistä Hildegard sekä Hildr, joka oli yksi valkyyrioista. Valkyyriat keräsivät taisteluissa kuolleiden miesten sielut ja veivät ne mukanaan Valhallaan. Tästä heittäydyimmekin varsin runollisiksi ja annoimme Hilda nimen pennullemme sillä perusteella, että Hilda noutaa metsästystilanteessa urhoollisesti henkensä antaneet riistalinnut Villelle ja minulle. Toisaalta nimi Hilda tarkoittaa myös taistelua, mutta toivottavasti yhteiselomme ei ole pelkkää tahtojen taistelua, vaikka pentu melko rohkealta ja reippaalta vaikuttaakin. Eikös nimi kantajallaan kuitenkin tarkoita juuri sitä minkä perusteella nimi on annettu. Eli pikku-Hildalle on ladattu nyt paljon toiveita metsästysreissujen suhteen. ;)
Päivä, jota on odotettu kuin kuuta nousevaa on siis vihdoinkin täällä! Pikkumusta on saapunut Suomen kamaralle ja omaan kotiin. Emme päässeet itse pentua Saksasta hakemaan, koska talvilomareissumme Kainuuseen oli jo lyöty lukkoon samaiseen ajankohtaan. Pentu tuli siis Suomeen veljensä kanssa Kallen kasvattajan ja veljen tulevan omistajan huomassa. ISO kiitos vielä Sarille tästä ihanasta pennusta!!!
Eilinen päivä oli pitkä kuin nälkävuosi. Pentu laskeutui Helsinki-Vantaan kentälle vasta hieman klo 22 jälkeen. Starttasimme Kallen kasvattajalle päin n. 22.50 ja siitä noin puolisen tunnin kuluttua näimme ensimmäistä kertaa pennun veljensä kanssa puuhastelemassa Kallen kasvattajan pihamaalla. Niin olivat sisarukset samanoloiset ja näköiset, aivan ihania! Matka oli mennyt kuulemma hyvin, mitä nyt meidän Hilda oli puraista rouskaissut Saria sormesta, kun ei ollut halunnut mennä kuljetuslaukkuun. Ettei vaan nimen merkitys kuitenkin kallistu tuonne taistelun puolelle...
Ensimmäinen yö Hildan kanssa meni hyvin. Ville teki Hildalle pedin lattialle omalle puolelle sänkyämme, jota hieman mielessäni ihmettelin, koska muistaakseni Wilman kanssa Ville ei herännyt yöllä kertaakaan, vaan nukkui kuin tukki. Niinhän siinä kävi nytkin, kun Hilda ensimmäisen kerran yöllä vinkaisi, Ville sahasi autuaan tietämättömänä vielä kovempaan ääneen hirsiä. Hilpasin Villen puolelle ja kannoin Hildan peteineen omalle puolelleni lattialle. Muutaman kerran Hilda heräsi yöllä vinkumaan, mutta jatkoi uniaan, kun laskin käden Hildan vierelle. Kaiken kaikkiaan yöunet eivät olleet kovin pitkät, sillä menimme nukkumaan n. klo 01 ja kännykkä herätti Villeä töihin klo 05.30.
Hilda heräsi kuuden paikkeilla. Menimme heti ulos ja takapihalle tuli pisut ja melko isot kakit. Sen jälkeen hieman leikeimme ja vaihdoimme paikkaa tietokonehuoneeseen, koska tästä on parempi rampata keittiön kautta takapihalle ja pitää samalla Kalle eristyksissä olohuoneen puolella. Hilda jäi tietokonehuoneeseen, kun menin laittamaan sille aamupalaa. Puhalsin Hildan kasvattajalta saatuun ihanaan lilaan Acme-pilliin ja Hilda ryntäsi tietokonehuoneesta keittiön oviaukolle. Hiljensi siihen hieman ihmeissään, mutta jatkoi sitten luokseni. En ollut ollenkaan tajunnut, että eihän pentu ollut vielä kertaakaan ollut keittiössä muuta kun sylissäni. Rohkeasti kuitenkin tuli ruokakupille, vaikka selkeästi uusi paikka meinasi ihan pikkuisen aristaa. Ruoan päälle taas leikeimme ja ulkoilimme pisun verran takapihalla, ja sen jälkeen koittikin pienoiselle taas nukkumatti.
Hilda on siis pärjännyt tosi hyvin, mutta tämä muu karvaporukka onkin helisemässä. Kalle vinkuu rauhattomasti, kun joutuu olemaan aitakyhäelmän takana. Eilen illalla sai jo nuuhkaista pentua ja tänään aamulla uudestaan. Hännät vihmovat molemmilla kovasti. Kalle vaikuttaa ehkä aavistuksen hieman liian innokkaalta pennun suhteen. Sitävastoin kissa säntäsi eilen hieman pakokauhun omaisesti ulos talosta, vaikka ei edes ollut nähnyt pentua, mutta mitä ilmeisemmin haistoi sen. Aamulla Onni tuli sisään ja pomppasi esteen yli makuuhuoneen puolelle. Nappasin kissan syliin ja näytin sille hyvän matkan päästä vielä nukkuvaa pentua. Kissa rupesi sähisemään ja minä kissan kanssa äkkiä pois huoneesta. Onni halusikin heti takaisin ulos ja myöhemmin tarkkaili pentua ja minua leikkimökin katolla, kun olimme aamupisulla.
Viralliselta nimeltään Kinclaith Armelle (saatiin jälkimmäinen nimi itse valita muutamasta vanhasta kelttiläisestä nimiehdotuksesta) ensimmäistä yötä omassa kodissaan.
Aamutouhut touhuttu ja kaveri on ihan hiukan väsähtänyt.
