Nana siirtyi eilen illalla autuaimmille metsästysmaille 12-vuoden ja 22 päivän ikäisenä. Vielä perjantai aamuna kaikki oli ennallaan. Nana oli vanha kankea rapsutteleva itsensä. Tein koirien kanssa pienen ns. pisulenkin aamuvarhain ennen töihin lähtöä. "Lenkki" oli Wilmalle aivan liian lyhyt, mutta Nanalle juuri sopiva. Yhtään pidemmälle se ei enää pitkiin aikoihin ole jaksanut kulkea. Niin kuin sanottu, kaikki oli normaalisti, kun lähdin töihin. Kun Ville tuli töistä puolen päivän jälkeen, niin Nana ei ollut päässyt lattialta omin avuin ylös. Nanan kulku oli todella vaivalloista, ihan kuin koira olisi juovuksissa ja hoipertelisi eteenpäin. Kesken menon se saattoi kaatua kumoon. Varasin Nanalle illaksi eläinlääkärin ja sanoin, että nyt on Nanalla varmaankin viimeinen eläinlääkärikäynti edessä...
Niinhän siinä kävikin. Eläinlääkäri epäili alkavaa halvausta kuvailemamme oireiden perusteella ja ehdotti eutanasiaa. Itkin töistä kotiin ajellessa, itkin kotona, ja ennen eläinlääkärille lähtöä hyvästelin Nanan. Yritin eläinlääkärille mennessä ajatella asioita järjellä, sysätä tunteet sivuun. Voin kertoa, etten kauhean hyvin onnistunut vaan purskahdin itkuun kuullessani lääkärin lausunnon. Olipa kerrassaan kova paikka lähettää Nana viimeiseen lepoon. Lohduttaudun ajatuksella, että Nana eli hyvän ja pitkän elämän ja että Nanalla on nyt hyvä olla. Ei ole kipuja eikä kolotuksia, eikä ikävää kutisevaa nahkaa, joka Nanalla oli ilmeisesti muuttunut jo krooniseksi.
Talo tuntuu nyt tyhjältä, vaikka Wilma ja Onni täällä meidän ilonamme vielä ovatkin. Ei kuulu Nanan kynsien rapinaa laminaatilla eikä jalan kopsutusta, kun se rapsutteli kutiavaa ihoaan. Lepää rauhassa mamman pieni enkeli... 

"En ole ikiunessa, en ole poissa,
 Olen tuhat tuulta puistikoissa,
Olen valon välke aallokossa.
Olen timantti hankien loistossa.
En jättänyt teitä, en ole vaiti,
Olen lintujen laulu taivaalla,
Olen kuiskaus viljapellolla,
Olen henkäys rakkaani poskella.
On elämä meri ja suuret sen aavat,
toisistaan tukea ystävät saavat...
 En ole ikiunessa, en ole poissa,
Kuljen mukanasi karikoissa."
 - Eino Leino-

Nana Posiolla 2005 iloisena ja puuhakkaana erästelytauolla.