Wilmalla todettiin eilen eläinlääkärissä nivelrikko. Alkaa vanhuus siis vaivaamaan 9-vuotiasta touhupakkaus-Wilmaakin.
Olen jo parin viikon ajan lenkillä huomioinut, että ihan kuin Wilma kompuroisi aina välillä etujalkojaan. Juhannusreissulta Turusta sunnuntaina lähtiessämme Wilma ei pystynyt hyppäämään auton takakonttiin. Wilma ei ole myöskään hypännyt sänkyymme (juu-u, kolmekymmentäkiloinen karvakasa nukkuu jalkopäässämme...). Luulin sen johtuvan liukkaista lattioista, kun matot on olleet pesussa. Siirsin kuitenkin yhden maton eteisestä makkariin, jotta näkisin hyppääkö koira sänkyyn, kun matto on liukuesteenä. Eipä hypännyt. Päätinkin varata eläinlääkärille ajan.
Lääkärin diagnoosi eilen siis oli, että Wilmalla on nivelrikko. Wilma sai piikin, jonka pitäisi auttaa palauttamaan vetreys jalkoihin. Lisäksi Wilma sai 10 päivän kuurin särkylääkettä. Piikki pitää käydä uusimassa ensi viikolla ja sen jälkeen vielä kahtena viikkona eli yhteensä neljä piikkiä. Lääkärin mukaan piikkejä ei kuitenkaan kannata antaa mikäli kahden kerran jälkeen ei ole havaittavissa parannusta.
Piikit ja särkylääkkeet tuntuivat olevan melkoisen tehokkaita sillä Wilma oli hilannut itsensä viime yönä meidän sänkyyn. En ole koskaan ollut iloinen asiasta, mutta nyt olin ikionnellinen kun huomasin Wilman kiivenneen jalkopäähän.
Wilmaa ei saa nyt lenkittää kuin pieniä lenkkejä tämän ensimmäisen viikon aikana. Nivelrikkoisillehan suositeltava liikuntamuoto on uiminen. Pitänee viedä Wilmaa ahkerasti uimaan, jotta se saa purkaa ylenpalttista energiaansa edes jollain tapaa. Johan se tulee hulluksi, jos ei mihinkään pääse!
Meillä on nyt siis "Nana kakkonen". Saas nähdä kauan Wilma jaksaa nivelrikkoisilla jaloillaan kulkea. Alkaa hieman huolestuttamaan, että mikähän koiratilanteemme mahtaa olla syksyllä kanalinnustusaikaan. Huonolla tuurilla joudumme jättämään Wilman viettämään eläkepäiviä mummulle.

"Siipirikko".