Kalapeuron kaunis ja rauhoittava erämaa maisema.

Kahden viikon onnistunut lomareissu Kainuussa on takanapäin. Mökkeilimme ja erästelimme Suomussalmella 12.-27.9. Perjantaina lähdimme heti töiden jälkeen ajelemaan uuden karhealla X-trailillamme kohti Pohjoista Wilma ja siskoni kultainen Cindy takatilassa pönöttäen. Onni jäi talonvahdiksi tätini hoitamana.

Perjantain aikana ajelimme Juvalle asti. Meillä oli Juva campingistä varattuna piskuinen aittamökki. Camping alue oli oikein mukavan ja siistin oloinen. Mökissä sai myös kivasti nukuttua ja aamu kuudelta matka jatkui kohti Suomussalmea.

Ensimmäisen viikon mökki oli meille jo entuudestaan tuttu Metsoniemen suloinen pieni mökki Piispanjärven niemen nokassa. Toisen viikon mökkeilimme hieman ylempänä Pistonjärven rannalla. Kummankin mökin rantasaunassa oli juokseva vesi, kun vain pistimme kinttuihimme vipinää. Metsoniemessä sentään mökkiin tuli juomavesi hanasta, mutta toisella mökillä ei ollut enää tätä luksusta. Olipa kiva tulla kotiin ja päästä kahden viikon jälkeen helposti pesulle ja lorottaa vettä pelkäämättä, että se loppuu kesken pesun! Kyllä taas osaa hetken aikaa arvostaa arjen pieniä itsestäänselvyyksiä. Valokatkaisijoita ei sentään tarvinnut kliksutella onnesta mykkyräisenä, sillä molemmissa mökeissä oli sähköt.

Ensimmäiset kolme päivää erästelimme kainuulaisen korven perikuvassa, Martinselkosen luonnonsuojelualueella, Venäjän rajan tuntumassa. Täällä näimme ensimmäiset merkit karhuista, joita alueella liikkuu ilmeisesti jonkin verran. Näimme nimittäin karhun karpaloiset kakat!
Martinselkonen oli melko vaihtelevaa maastoltaan ja mukavaa pääsääntöisesti kulkea. Vietimme myös yhden yön Martinselkosen autiotuvalla, mikä olikin jännä ja mukava kokemus. Luonnonsuojelualueen "metsänjumala" oli myös suosiollinen ja antoi meille hieman saalistakin. Wilma upeasti löysi Villen tiputtaman pyyn ja toi sen Villelle. Cindy vaan hieman kateuksissaan meinasi pilata paistin, mutta onneksi paisti päätyi kuitenkin käsiin johon se kuuluu!
Loput päivät erästelimme kauniilla Hossan alueella, jossa on paljon harjumaisemaa ja vesistöjä. Kävimme osittain viime vuodesta tutuilla paikoilla mm. Hevonperseenmutkan laavulla sekä tutustuimme myös uusiin upeisiin paikkoihin, joista Kalapeuro jäi erityisesti mieleen upeana erämaa näkymänä.

Kaiken kaikkiaan metsäkanalintuja oli huonosti, kuten oli ennustettukin. Kaikkia kanalintuja kuitenkin nähtiin ja jopa metsoa päästiin jallittamaan, mutta oli taas kerran metsämiestä vikkelämpi. Vaikka saalis ei todellakaan ole erästelymme pääasia, niin onhan se kuitenkin kuuden tunnin rämpimisen kruunu. Paskasta reissustakin voi tulla upea, jos reppuun saa hieman purtavaa. Tosin jo pelkät havainnot tuottavat mielihyvää, mutta kahden viikon rämpimisen jälkeen pelkkien teeren kakkojen havaitseminen kannolla alkaa olla jo hieman surkuhupaisaa. Puhumattakaan siitä, että pääsemme näkemään todistettavasti ensimmäisen riekon, jonka on kuitenkin jo jokin muu peto pistellyt suuhunsa. Meillä on kuitenkin se "etuoikeus", että voimme mennä ostamaan lihatiskiltä tehotuotettua kanaa, mutta tämä aamuyön pikkutunteina riekkojahdissa ollut peto on varmasti saalistanut henkensä pitimiksi. Mikäli me joutuisimme elämään omilla saaliillamme, niin laihaksi kävisi elo... 
Metsähallitus kehoitti kaikkia valtion mailla metsästäviä käyttämään erityistä harkintaa riistalaukauksiin sekä tyytymistä keskimääräistä pienempiin saalismääriin. Voimme siis hyvällä omatunnolla todeta, että toteutimme metsähallituksen kehoituksen lähes sataprosenttisesti.

Reissu oli kuitenkin aivan mahtava, taas kerran. Saimme kokea upeita luontoelämyksiä, nauttia kirkkaista ruskamaisemista, kuulla porojen kellojen kilinää sekä kokea syksyn ensimmäisen lumisateen. Wilmakin jaksoi hienosti ja teki erittäin tarmokkaasti töitä löytääkseen Villelle jotakin ammuttavaa. Oli ihailtavaa katsoa miten vanha mamma jaksoi vahvan viettinsä voimalla painaa, eikä tuntenut mitään kolotuksia, kun ehkä mökissä kerätessään voimia uuteen päivään. Cindy pärjäsi myös hienosti ensimmäisellä pitkällä metsästysreissullaan. Mahtava voitto oli saada Cindy uimaan omatoimisesti ison vesiesteen yli!
Näitä kaikkia kokemiamme upeita hetkiä voimme muistella lämmöllä talven pakkasilla... ja haaveilla tulevista retkistämme...

Metsoniemen mökki Piispanjärvellä soudellessa kuvattuna. Rantasauna sekä puuliiteri pilkottaa.

Martinselkosen lossi. Cindykin ui lopulta tomerasti vesiesteen yli mennessä sekä tullessa. Ilmat olivat merkillisen tyynet monena päivänä. Olisi melkein tehnyt mieli laulaa "metsässä ei liikahda lehtikään, on kuin luonto kuollut jo ois"...

Ville veistää kiehisiä Martinselkosella Hoikkajärven nuotiopaikalla. Hoikkajärven vedet virtaavat Vienan Kemijokea myöten Vienanlahteen.

Syrjäjärven laavulla taukoilemassa erästelyn lomassa.

Hui, mikä lie pistellyt poron parempiin suihin?!?

Upea pakkasaamu. Wilma se vaan tarkeni polskuttaa hyisessä vedessä!