Olen kolme viikkoa sitten viimeksi raportoinut meidän NOME-treeneistä. Se ei tarkoita etteikö oltaisi treenattu. Helmikuun lopulla treeneihin hieman vaille kuusi huristellessa huomasin yhtäkkiä, että on vielä valoisaa! Eilen valoisaa oli vielä treenien alkaessakin, joten vihdoinkin rupeaa näkemään kenen kanssa sitä oikein maanantai-iltojaan viettää. ;) Pitkin kukon harppauksin siis kohti valoa ja kevättä ollaan menossa!

Kolme viikkoa sitten olevista treeneistä muistan, että Hildan ensimmäinen damin palautus sujui hienosti käteen, mutta toista palauttaessa alkoi pelleily. Palautukset oli kotioloissa jo alkaneet taas sujua, mutta treeneissä porukan läsnäolo ilmeisesti herpaannutti vielä sen verran, että homma ei ihan ollut hallussa. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut, sillä eilisissä treeneissä palautukset sujuivat suoraan käteen muutamia pudottamisia lukuunottamatta. Hilda myös paineli komiasti lumivallien yli tielle damia noutamaan, eikä häiriintynyt yhtään vaihtuvasta maastosta. Yhdessä palautuksessa Hilda kuitenkin uunoili. Se lähti reippaasti hakemaan, mutta oli siellä kuulemma hieman valkannut dameja, päättäen kuitenkin yllättäin olla tuomatta yhtään mitään ja tulikin tyhjänä takaisin! Uudelleen lähetyksellä dami tuli talteen.

Seurautimme eilen koiria ensimmäistä kertaa vapaana. Koiraa ei saanut katsoa, vaan sen tuli pitää automaattisesti kontaktia. Hildalle vapaana olo tuotti liian suuren kiusauksen livistää ohi kulkeneen lapukan matkaan ja niin alkoi koirien paini! Hilda ei välittänyt tuon taivaallista, vaikka menin nurkan taa piiloon. Se olisi ilmeisesti pärjännyt uuden kaverinsa kanssa ilman minua vaikka koko illan...

Hildan treenien jälkeen on ollut Kallen vuoro treenata. Treenit ovat sujuneet pääsääntöisesti hyvin, joitakin kompastelemisia on ollut mm. sivulle lähetysten kanssa.