Puuhakkaan ja ohjelmatäytteisen viikon päätteeksi kävimme koirien kanssa treenamassa NOMEa. Ennen treenejä teimme koirien kanssa kävelylenkin ihanan keväisessä auringonpaisteessa. Tiet lorisivat sulavesiä ja rapa lensi!

Järven jäällä, jonne mekin koirien kanssa suuntasimme treenaamaan kaakattivat kevään ensimmäiset laulujoutsenet. Veimme ensin koirille muistidamit kaislikon reunaan. Tämän jälkeen minä otin Hildan kanssa tottista ja sitten hioimme luovutuksia. Ilmeisesti naksuttimen johdosta kaikki luovutukset tulivat käteen, muutamia pudotuksia lukuunottamatta, mutta mitään damilla lällättelyä ei nyt onneksi tapahtunut.

Teimme koirille kaislikkomarkkeerauksia. Hilda on jo jonkin aikaa malttanut istua hienosti ilman remmiä kakkosmarkkeerauksissa paikallaan eikä enää yritä karata noutoon. Se myös markkeerasi melko hyvin. Takaisin minun luo juostiin hieman pentumaisella herpaantumisella eli ei ihan luotisuoraan vaan pienien kiemuroiden saattelemana...

Kalle markkeerasi lyhyemmältä matkalta hyvin, mutta kun matkaa alkoi olla lähemmäs 100 metriä, niin vaikka se ensimmäistä hakiessaan selkeästi katsoi toisaalla olevaa damia, niin se ei silti meinannut enää muistaa mihin toinen dami on heitetty. Liekö lääke höperöittänyt Kallen pään...

Reilu tunnin treenailun päätteeksi haetutimme koirille muistidamit. Menin Hildan kanssa n. 40 metrin päähän muistidamista. Annoin sen miettiä hetken ennen lähetystä. Kun omasta mielestä näytti siltä, että se saattanee muistaa mistä on kysymys lähetin Hildan eteen. Se porhalsi suoraan damille ja sieltä suoraan kiertelemättä minun luo nätti luovutus. Hyvä lopetus hyville treeneille! :)

Kalle ei jostain syystä tuntunut muistavan yhtään mistä on kysymys, vaikka nouto tapahtui samasta paikasta mihin se oli jo Hildankin nähnyt juoksevan... Ei se oikein kuunnellut pilliäkään vaan herpaantui joutsenten kaakatuksesta... Ville lähetti Kallen uudestaan. Tarkoitus oli kuulemma ottaa napakka ja vaativa äänensävy, mutta melko vihaiselta se minun korvaan kuulosti. Ei Kalle mennyt damille vaan jäi haistelemaan matkalla olleita kaislatuppaita. Uskalsin sen verran sivusta neuvoa, että menkää niitten kiinnostavien tuppaiden toiselle puolelle ja sitten iloisella äänellä lähetys. Tämä auttoi ja dami tuli loppujen lopuksi talteen!

Jos viimeksi minä kiristelin hampaitani, niin tänään oli Villen vuoro. Jokohan ensi kerralla molemmat koirat toimisivat ohjaajien mieliksi hyvin! ;)