Korkeiden vaarojen yllä aurinko palaa.
Maantieltä kaukaa ajomiehen laulelu kuuluu.
Haukkojen huuto siinnosta sinisen taivaan.
Metsä on hiljaa.
Havu tuoksuu ja lehti.
Päivän polttamat sammalet
murtuvat jalkojen alla.
Louhikot lämmintä hohtaa.
Horsma jo kukkii.
Veripunakukkaset loistavat raunioilla,
ja valkoiset untuvat varisevat varsista maahan.
Ylt' ympäri rajaton korpi ja rannaton taivas.
Kaukana kylien sauhut ja ihmiset, jotka
arkisen elämän toimissa ahertavat.
Ah, kesän kultaiset, kirkkahat poutapäivät!
Niiltä on rakkaimmat muistot ja kauneimmat unet.
Sellaisna päivänä kaipaa et onnea muuta.
Haluat unhotetuksi ja unhottaa.
Taivas ja autuus on sinun luoksesi tullut.
Syntymähetkeäs siunaat ja iloitset siitä,
että on osasi syntinen ihminen olla.
Ah, kesän kultaiset, kirkkahat poutapäivät!
Korkeiden vaarojen yllä aurinko palaa.
Metsä on hiljaa.
Louhikot lämmintä hohtaa.
Ylt' ympäri rajaton korpi ja rannaton taivas.
~Viljo Kojo, Päivännousu~
Oheisen ihastuttavan runon myötä meidän lauma toivottaa oikein suloista ja ihanaa kesää! Erityisterveiset ja kiitokset vielä Sarille treeneistä yms!
Wir wünschen einen guten Sommer für Hildas Geschwister und Züchter! ;)
