Hilda on oppinut uusia metkuja yhdennellätoista viikollaan. Hilda oppi aikaisemmin jo Onni-kissan opastamana hyppäämään sohvalle. Sohva oli niin ihana paikka, että siellä vieraillaan nykyään salaa, jopa ilman kissaakin. Kun tulen paikalle, niin Hilda alkaa jo hivuttautua lattialle. Tietää siis, että siellä ei saisi olla, mutta onpahan kuitenkin niin kauan kuin jää kiinni.
Tiistaiaamuna Hilda oli päässyt jotenkin meidän sänkyyn. Siinä saakin jo pompata melkoisesti, että sinne pääsee! Kissan perässä taas tietysti. Kipeääköhän Hilda kohta meidän piha mäntyynkin?!?
Tällaisista puuhista siis yllätin parivaljakon vielä petaamattomasta sängystä. Kissa oli onnesta soikeana, kun pentu perkasi risuja takkuturkista. Pakko oli räpätä valokuva ennen parivaljakon häätämistä. On ehdottomasti kiellettyä sekä kissan että koiran olla sängyssä. No, kissa välillä salakavalasti livahtaa sänkyyn varsinkin meidän nukkuessa, mutta yksikään koira ei enää tule nukkumaan meidän sängyssä.
Eilen vierailimme Hildan kanssa ensimmäistä kertaa ampumaradan liepeillä, kun Ville kävi ampumassa haulikolla. Hilda jaksoi tunnin verran touhuta radan vierestä alkavalla ulkoilualueella. Siellä olikin paljon tutkittavaa. Oli laavua, kotaa ja grillipaikkaa... Aluksi Hildalla oli niskakarvat pystyssä. En tiedä johtuiko se uudesta paikasta vai haulikon paukkeesta vai kenties molemmista. Yhtään se ei kuitenkaan arastellut vaan puuhasteli hyväntuulisena. Lopuksi ehdin vielä tehdä Kallelle puolentunnin treenin. Teimme reilu 80 m linjoja, kun kerrankin oli upeaa aukeaa maastoa. Hienosti menivät linjat, motivoituna kylläkin.
Otin Hildan vielä autosta, kun kävin hakemassa Villen ampumaradalta. Siellä vielä osa porukasta ampui, eikä Hilda pelännyt yhtään, vaikka pauke tuli lähes vierestä. Ei edes niskakarvat nousseet pystyyn, vaikka paikkakin oli uusi. Hilda ei myöskään pelännyt haulikkoa kantavia isoja miehiä. Häntä huiskuen meni iloisesti heitä tervehtimään!
Hilda tekee laavulla tupatarkastusta.
Kalle mielipuuhissaan.
