Ilta hämärtyy.
Kyllä sorsastus on "rentouttavaa", varsinkin, jos se alkaa sillä, että hikipäässä, hyttysten syödessä, raahaamme isoa venettä kaislikkoa pitkin n. 100 metriä, mikä kylläkin tuntui
v ä h i n t ä ä n kilometriltä! Kuivassa kaislikossa vene oli raskas vetää. Märässä kaislikossa vene liikkui liukkaasti, mutta itse upposimme polvia myöden lehmän paskalta haisevaan kuralälliin.
Helpotus oli suuri, kun hikisen urakan päätteeksi saimme vihdoin veneen vesille. Meloin meidät jonkin matkan päähän passiin sokkeloisessa kaislikossa kurvaillen.
Kalle oli pääsääntöisesti nätisti veneessä pientä hermostunutta liikehdintää ja vinkumista lukuunottamatta. Kalle sai iltahämärissä tehdä ensimmäisen veneestä noudonkin. Ville ampui ohi kiitävän linnun rättinä alas ja Kalle pääsi hakuun. Linnun vieressä Kalle säikähtäneenä uikahti ja oli jo kääntymässä pois, mutta meidän kannustuksesta nappasi linnun suuhunsa. Luulikohan se olevansa dameja hakemassa ja säikähti, kun jorpakossa olikin lintu? Hienosti Kalle tuli linnun kanssa veneeseen asti.
Se olikin reissumme hienoin anti, sillä takaisin meloessa jouduimme hukkaan vieraassa paikassa. Kaikki kaislikot näyttivät illan hämärässä aivan samalta. Yritimme taskulampulla sohottaa valoa, mutta emme silti nähneet uomaa mistä olimme tulleet. Kaiken "kruunasi" Villen veneeseen selälleen heittäytyminen. Ville sauvoi seisaaltaan veneen etuosassa ja minä meloin istuallani veneen takana. Jotenkin Ville liukastui ja onnistui rysähtämään veneen pohjalle pitkälleen! Minä herkesin säikähdyksissäni parkaisemaan, että nyt kyllä tapat meidät kaikki!!! Näin sieluni silmin, että Ville kaatuu ihan veneen reunalle ja kaataa meidät kaikki jorpakkoon!
Siinä arpoessamme kaislikkoja, keksin, että painetaan auton avaimia, josko auto ottaisi signaalia niinkin pitkältä. Ottihan se onneksi, ja pystyimme toteamaan, että olemme survoneet läpi kaislikon n. 200 m ohi rantautumispaikan! Tunnin verran samoilimme säkkipimeässä kaislikoissa ennen kuin "pelastuimme". Huh, miten hysteerinen reissu!
Tänään aamusella olimme Villen työkaverien kanssa kyyhkypassissa. Eipä ollut samalla tapaa kyyhkyjä enää liikenteessä kuin pari viikkoa sitten. Muutamia yritti laskeutua kuville, joita Ville pääsikin ampumaan, mutta ei osunut. Tänään tuntui taas olevan niitä kuuluisia japanilaisia tark'ampujia liikkeellä eli jokakutihuti, sillä toinen Villen työkavereistakin veti kuville tulleesta parvesta ohi. Sen sijaan toinen työkaveri kunnostautui ja sai kyyhkyyn osuman. Se jäi haavakkona puuhun, josta se lähti hetken kuluttua lentoon. Seurailin Kallen kanssa sen menosuuntaan, ajatellen sen lentäneen seuraavaan metsäsaarekkeeseen peltokaistaleen yli. Sieltä metsän siimeksestähän Kalle kyyhkyn vainusi ja toi sen minulle! Kalle sai ampujalta kovasti kehuja hienosta työskentelystä.
Haukkakin yritti pariin kertaan laskeutua kuville. Yritti ilmeisesti sivummalla pököttäviä variksen kuvia käydä häätämässä. Tänä vuonna onkin näkynyt todella paljon haukkoja. Todennäköisesti johtunee hyvästä myyrävuodesta.
Aamupassi oli huikaisevan hieno auringon lipuessa punertavana esiin taivaan rannasta ja erittäin lämmin (+ 15). Eilen oli myös hieno päivä + 25 astetta. Nyt näyttää ilma synkkenevän, ja ilmeisesti ukkosta on tälle iltapäivälle vielä luvassa. Onneksi saimme kuitenkin olla aurinkoisella ilmalla kyyhkypassissa, vaikka kyllä oli hyttysiäkin korvan juuressa inisemässä!
Aamu sarastaa.
