Lauantaina olimme, kuten otsikkokin kertoo, NoMe -kokeissa Mjösundissa. Kokeet olivat itseasiassa viime vuoden kokeet, sillä kutsuun oli päivätty 5.9.2008...
Kaikenkaikkiaan lauantain kokeessa kilpaili 15 koiraa ALO-luokassa. Olin Kallen kanssa neljäntenä vuorossa. Olin tyytyväinen, sillä ehteisin pari suoritusta seuraamaan ennen omaa vuoroa. Ensimmäinen koira ei päässyt hakuun asti, kun suoritus jo hylättiin. Seuraavan koiran kisa stoppasi jo ensimmäiseen markkeeraukseen, koska koira karkasi ohjaajaltaan haulikon pamauksesta. Minulle alkoi tulla jo kiire hakea Kallea kisaan, koska suoritukset olivatkin yllättävän pian ohi. Ehdimme kuitenkin hienosti ennen omaa suoritusta ottaa kontaktia toisiimme ja hieman rauhoittua ennen suorituksen alkua. Kolmantena ollut koirakaan ei ollut päässyt koetta loppuun asti.
Kalle suoritti hienosti ykkösmarkkeerauksen maalle sekä kakkosmarkkeerauksen kaislikon läpi avoveteen. Kakkosmarkkeerauksen toista lokkia hakiessa Kalle teki ylimääräisen uintikierroksen pököttävän lumpeen ympäri ja pelästyin, että Kalle kääntyy takaisin, mutta onneksi se äkkäsi, että lokki onkin hieman kauempana ja toi sen komeasti minulle. Olin jo valmiiksi "maani myynyt", koska eteen -ohjaus oli maalla eikä vedessä. Arvelin, että pieleen menee... Eteen ohjauksessa ammuttiin ensin haulikolla, jonka jälkeen koiran kanssa edettiin muutaman metrin matka ja vasta tämän jälkeen koira lähetettin eteen. Kalle seurasi hallitusti minua, mutta eteen lähetyksessä lähtikin sivulle. Pillitin heti seis ja sain pillittämällä ja hieman huutamallakin Kallen takaisin sivulle. Lähetin Kallen uudestaan topakalla eteen -käskyllä liikkeelle. Kalle lähtikin hienosti suoraan eteen ja pillityksestä löysi sorsan ja toi sen minulle.
Seuraavana vuorossa oli haku, josta piti tuoda viisi riistaa talteen. Innokkaana Kalle lähti painamaan pitkin saniaispöpelikköä/metsää/kaislikkoa. Talteen saatiin melkoisen monen hakuun lähettämisen tuloksena varis sekä lokki. Kalle kävi taas kovasti kyselemässä minulta vähän väliä, että mitä tehdään vai tehdäänkö enää mitään... Yritin noudattaa kasvattajan neuvoa olla katsomatta koiraa, mutta valitettavasti tämä ei tällä kertaa toiminut.
Ennen lokin löytymistä hokasin lähettää Kallen toiseen suuntaan mihin aikaisemmin ja se tuottikin hienon tuloksen. Harmittaa, kun en kokeessa älynnyt, että olisin voinut kuulemma liikkua muutamia metrejä eteen/sivuun, sillä se jos mikä olisi varmasti piristänyt Kallen hakua taas uusiin ulottuvuuksiin. Luulin kuitenkin, että minun on oltava juurikin sillä paikalla minkä tuomari minulle osoitti... Olisi saattanut vielä edes kolmas riista tulla talteen, jos olisin älynnyt hieman vaihtaa lähetyspaikkaa. Jospa ensi kokeessa muistan, että kyllä tuomari kuulemma ilmoittaa sitten, jos liian kauaksi asti lähtee ohjauspaikkaa muuttelemaan.
Olin kuullut myös, että kun tuomari kesken kaiken käskee pistää koiran remmiin, niin homma on sitten siinä. Harmitti vietävästi, kun tuli aika kytkeä Kalle, eikä riistaa tosiaan ollut tallessa vasta kuin parin kappaleen verran. Luulin, että tässä tämä taas oli, palkintosijoitta jäätiin. Tuomarin palautteen päätteeksi olin ikionnellinen, kun kuulin sanat "koirakko palkitaan tänään, vaikka jäljelle ei päästäkään". Jee, ensimmäinen yhteinen NoMe -kokeemme ja heti palkinnoille! Tämä oli juuri se, mitä salaa toivoinkin. Tuomarin antamasta palautteesta eritoten lämmitti, että hän kehui koiran ja ohjaajan välistä yhteistyösuhdetta hyväksi. Jei, tästä on hyvä jatkaa! Uskaltaisikohan sitä jo ensi vuonna toivoa ALO1 tulosta, ihan vaan näin salaa omissa ajatuksissaan.
Voipi myös olla, että Kallen tulokseen vaikutti se, että Kallen veljeltä Kideltä kopioimme hesburgerilaispalkinto metodin. Olimme Kallelle parina päivänä ennen koetta muistuttaneet, että jos hyvin menee, niin on hampparia tiedossa. Ei ihan megahampurilaista ansaittu, mutta juustosellainen kuitenkin!

Muutoin viikonloppu vierähti Turussa. Juhlimme muutama viikko ennakkoon ison Kallen 75 vuotis syntymäpäivää, koska varsinaisena päivänä emme valitettavasti paikan päälle pääse. Pikku-Martalle puhkesi vierailumme aikana toinen hammas, joten onnittelut "harvahampaalle"! 

Tänään aamusella kävimme treenaamassa Kallen kanssa pitkää motivoitua hakua. Kolme dummyä tuli vauhdilla talteen, mutta neljättä hakiessa Kalle tuli taas kesken kaiken katsoa tapittamaan meitä, että mitä nyt. Käänsimme Villen kanssa katseet pois koiruudesta ja kuin ihmeen kaupalla hetken tapitettuaan koira jatkoi hakua ja tuli dummyn kanssa takaisin! Mielessä kävi lopettaa tähän erittäin onnistuneeseen noutoon, mutta valitettavasti ahnehdimme vielä viimeisen dummyn ja sepäs ei sitten enää onnistunutkaan... Harmi, mutta tiedämmepä ensi kerralla toimia hieman toisella tavalla, jotta viimeiseksi noudoksi jää onnistunut, itsenäinen haku.


Kalle ja Kallen palkintopysti. Kokeen 15 koirasta 10 koiraa hylättiin, 3 koiraa sai ALO3 -tuloksen, 1 koira ALO2 -tuloksen ja vain yksi pääsi jäljelle saaden ALO1 -tuloksen.