Tiesin tänään koirien kanssa metsälenkkeilessä, että jokin elukka on joko juuri mennyt lenkkipolun laitamilla tai sitten se edelleen lymyilee puskassa. Koirat nimittäin haistelivat nenä ilmassa terhakkaasti, eivätkä meinanneet narun päässä pysyä. Olipa hyvä, että minulla oli koirat kiinni, sillä metsästä hakkuuaukealle putkahtaessamme n. kymmenen metrin (!!!) päästä taimikosta lähti hirvi! Voi kiesus, että pelästyin! En huomannut hirveä ollenkaan ennen kuin havaitsin sen liikkeen.  Hirvi kääntyi minusta pois päin ja hilpaisi jykevät perslihakset vavahdellen avohakkuun poikki metsän siimekseen. Rasahdustakaan ei kuulunut tämän massiivisen eläimen hölkätessä hakkuun poikki.

Varmaankin sama hirvi oli viime viikolla samaisella reitillä, mutta eri kohdassa. Silloin hirvi oli iltahämärissä sähkölinjojen alla syömässä. Hirvi näytti tarkkailevan minun, Villen sekä koirien tuloa ja päästi meidät n. sataan metriin ennen kuin katosi metsään.

Kalle onkin käyttäytynyt melko levottomasti jo jonkin aikaa tuttua metsälenkkiä tehdessä. Se oli Villeltä pari viikkoa sitten kadonnut puoleksi tunniksi omille teilleen. Ville oli silloin epäillyt nähneensä vilauksen hirvestä, ja nyt epäily on saanut tuplavahvistuksen. 

Olemme asuneet tässä 12 vuotta, ja vasta viime keväänä näimme hirven jälkiä. Niitä ihmetellessä tulimme maininneeksi, ettemme ole ennen jälkiin törmänneetkään saatikka hirveä nähneet "meidän" metsässä...