Lokakuun viimeinen viikko (22. - 30.10.) vierähti Kainuun korvessa avohakkuita ja soita kierrellen eli ensimmäistä kertaa latvalinnustamassa. Toiveissa oli kuulaat, kirpakat pakkasaamut sekä jopa hieman lumisadetta, mutta toisin kävi.

Ensimmäisenä aamuna saimme pienoisen lumisateen, joka kuurasi maan valkeahkoksi. Sen jälkeen kelit olivat tasaisesti pari astetta nollan yläpuolella, eikä pakkasesta ollut enää tietoakaan. Saimme kuitenkin hienoja sumuaamuja, jotka ovat tehokkaita teerestystä ajatellen. Vain yhtenä päivänä, viimeisenä erästelypäivänä, keli oli niin tuulinen, että metsään ei ollut juuri mitään asiaa.

Siinä missä syyskuussa törmättiin metsoihin lähes jatkuvalla syötöllä, niin tällä reissulla emme nähneet kuin yhden metson vilaukselta. Hilda pöllytti sen särkän rinteeltä lentoon. Metso paineli suolammen yli silmänräpäyksessä. Juttua metsoista kantautui kyllä enemmänkin korviin. Kuka oli nähnyt kolme tai jopa seitsemän metsoa kerralla! Villen kiväärimetso jäi kuitenkin vielä odotuttamaan itseään tuleville vuosille.

Jos emme metsoja tavanneet, niin pyitä tavattiin sitten senkin edestä. Ville jätti niitä hyviltä paikoilta ampumatta ja välillä niitä pörräsi ympärillä, kun oli vain kivääri matkassa. Toiseksi viimeisenä metsästyspäivänä koirat ajoivat niin hienosti pyyn Villen hollille, että se oli jo ihan pakko koirille kiitokseksi pudottaa. Tämän jälkeen koirien intokin kasvoi taas silmissä.

Samaiselta reissulta saimme myös keskeltä sumuista suota teeren. Se istua napotti kelossa sumun keskellä ja näytti erittäin upealta kiväärin kiikarin läpi. Ville hiipi paikalle ja laukoi. Teeri oli pompannut ilmaan ja siitä liitänyt metsikön suuntaan. Lähdimme koirien kanssa perään etsimään. Puissa olisi ollut vielä lisääkin teeriä, mutta päätimme silläkin uhalla, että ne säikkyvät pois, hoitaa yhden tilanteen ensin kunnialla loppuun asti.

Hildahan se sitten teeren metsästä löysi! Nappasi sen suuhunsa ja kantoi lähemmäs, mutta ei ihan Villen ulottuville. Lähetettiin Kalle hakuun, ja nyt Hildakin kiinnostui saaliista uudestaan. Pelkäsimme hetken, että syntyy ärähdys tai jopa saaliin kahtia repiminen, mutta sopu säilyi yllä, ja Kalle sai kunnian tuoda saaliin Villelle.

Muutamana aamuna kyttäsimme vain ihan passissa lintuja. Hieman epäilytti Hildan passikäyttäytyminen, mutta se jaksoi parin tunnin passissa pääsääntöisesti hienosti. Emme vaan näistä passeistamme lintua onnistuneet nappaamaan, joten reissun ainoiksi saaliiksi jäivät pyy ja teeri. Mutta ne tuli sitäkin mahtavamman erästelyn ja suolla rämpimisen päätteeksi, joten tuli tehtyä töitäkin saaliin eteen.

Syyskuun reissulla kävimme tutustumassa meidän maiden lähistöllä myynnissä olevaan palstaan, ja myöhemmin teimme siitä kaupat. Nyt lokakuussa teimme nuotioretken uudelle palstallemme seuraillen palstaa halkovaa e r i t t ä i n kiemuraista jokea, jota palstallamme on yhteensä 3 km (!), kun laskee vastaran puolemmekin mukaan. ;)

Joen varrelta löytyi majavan tuoreita syönnöksiä, pesä sekä mutaisia kulku-uria. Koirat olivat jokivarressa aivan villinä majavan hajuista. Hyppivät hyiseen veteen ja uivat vastarannalle ja takaisin moneen otteeseen! Nyt olisi ensi kevään majavapassipaikka tiedossa, ja ihan omilla mailla.

 
Pakkikahveja keittelemässä omilla uusilla mailla.

Lisää kuvia tästä linkistä.