Pyörsin tänään eiliset kirjoitukseni lähtemällä aamulla koirien kanssa metsäkävelylle, emmekä jääneet odottamaan pakkasia. Emme myöskään tulleet tuttua ja tässä tapauksessa ei voi sanoa turvallista polkua takaisin, vaan tulimme toista reittiä toivoen, ettemme törmäisi enää ampiaispesään. Hildan tarmolla uusi ampparipesä olisikin saattanut löytyä, sillä kaikki risukot haisteltiin tarkkaan. Onneksi Hildalle ei jäänyt mitään traumoja eilisestä, vaan se yhtä innokkaana ja iloisena tutki kaikki puskat. Pomppivia heinäsirkkoja oli hurjasti liikenteessä ja niiden perässä Hilda hyppeli ihmetellen.

Hildan eiliset ampiaisenpiston aiheuttamat paukamat huulessa ja silmäkulmassa alkoivat jo eilen iltapäivästä laantua. Paukamien laantuessa Hildakin palasi onneksi takaisin puuhakkaaksi eikä ollut enää apaattinen ja pelokas. Vauhtia siis taas riittää! Jopa niin paljon, että jostakin aidan kolosta on taas karkailtu! Tänään Hilda löytyi naapurimme naapurin aidan takana haukkuvia isoja koiria moikkaamasta niskakarvat aivan pystyssä...

Hilda keräilee tätä nykyä omenan raakileita herneen palkojen lisäksi ja pistelee kaikki surutta poskeensa. Omena ei ehkä kuitenkaan ole ihan sopivaa koiranruokaa tai ainakin pikku neidin puupat on ruvenneet haisemaan pahalle. ;)

Hippuli omenavarkaissa.