Tuokiokuvia eilis iltapäivän sorsarämminnältä. Näimme kaukana metsästyslupamme ulottumattomissa noin 15 sorsan parven pörräämässä, mutta eivät tulleet meidän passipuskan tuntumaan vahingossakaan. Hilda malttoi istua passissa vinkumatta noin kymmenen minuuttia kerrallaan... Huomioitavaa on, että se istuu passissa nätimmin ilman remmiä kuin remmissä.

Tuliaisina sorsareissulta oli vain koirapyykkiä eli kaksi rapaista ja takiaisilla höystettyä koiraa. Hildan turkin siistiminen oli tällä kerralla helppoa, koska koirassa ei ole enää karvaa, mutta Kalleen oli vielä takiaiset ottaneet paikkapaikoin tiukasti kiinni. Koiruudella on kastroinnin myötä karva muuttunut omituisen pehmeäksi, ikäänkuin villaksi. Häntäkin on kuin mikäkin puuhka, siihen on takiaisen hyvä takertua.

Tuliaisina oli myös yksi klenkkaava koira, Kalle. Se könkkää ainakin etujalkaansa ja ehkä hieman takajalkaansakin. Olen yrittänyt tutkia olisiko sillä anturassa jotakin sekä hieman hieroa Kallea, jos onkin lihasperäistä. Autoon Kalle pomppaa reippaasti, mutta kulku on nilkuttavaa. Hmm, kanalintukausi alkamassa reilu viikon kuluttua ja koira klenkkaa jalkaansa... Ei hyvältä kuulosta.