Tällä viikolla on juoksuista huolimatta hiottu luovutuksia, treenattu kanilla sekä tehty hakuruutua.

Luovutukset on sujuneet erittäin hyvin, jokin alkaa pikkuhiljaa vihdoin loksahtamaan kohdilleen. Kani on kuitenkin edelleen kirosana... Hilda ottaa kanin hyvin suuhun ja kantaa. Vaan ei kanna tarpeeksi. Kani putoaa puolessa välissä ja siitä sitä ei enää oteta.

Epätoivo alkoi jo vallata treenaajan mielen, kun pää löi tyhjää mitä tehdä. Pidin sitten kania ikäänkuin damina. Vein sen lyhyelle matkalle muistidamiksi. Ensin sitä ei tuotu, sitten tuotiin vähän matkaa, mutta lopulta kani alkoi tulla jo minulle asti. Harjoittelemme siis näin siihen asti, kunnes kani damina toimii ja sen jälkeen siirrymme taas jäljestämään...

Eilen treenasimme Hildan ja Kallen kanssa hakua. Hakuruudun takaraja oli n. 100 m päässä. Taaskaan ruudusta ei tullut ihan niin leveä, kun ensin olimme suunnitelleet. Leveyttä alueella oli ehkä puolet sen pituudesta. Alueen takarajalla oli viisi vihreää damia heitettynä eli ihmisen kävelyhajua ei siellä asti ollut. Keskivaiheilla oli kolme punavalkoista damia ja etualalla kolme pikkudamia.

Päästimme koiria hakuun pääsääntöisesti vuorotellen. Hilda lähetettiin ensimmäisenä hakuun. Ruudusta löytyi pikkudami. Sen jälkeen Hilda löysi pari punaista damia ja lopuksi kaksi vihreää damia.

Ennen viimeistä lähetystä Hildan mielenkiinto hieman hyytyi. Se ei edennyt paljoa ja tuli takaisin. Päästimme tässä välissä taas Kallen hakuun. Sekös antoi Hildalle puhtia ja viimeinen haku suoritettiin taas hyvin.

Molempien koirien haku sujui hienosti omatoimisesti. Kalle löysi alueelta yhden pikkudamin, yhden punaisen ja kolme vihreää.

Kaikki kauimmaiset ja keskivälin damit tulivat siis talteen. Viimeinen dami jätettiin haetuttamatta. Kiersimme treenien päätyttyä koirat vapaina alueen poikki ja kas, Kalle iloiseksi hämmästyksekseen löysi vielä yhden pikkudamin kaatuneen puunrungon alta!