Olin eilen illalla Pääkaupunkiseudun kultaiset ry:n NOME-koulutuksessa Espoossa. Luulin, että koulutus kestäisi tunnin pari, mutta viihdyimmekin metsässä melkein neljä tuntia! Kalle teki koulutuksen aikana vain kolme noutoa, joten koulutus oli mitä parhainta siedätyshoitoa rauhoittumiseen.

Selkeästi huomaa, että kastrointi on rauhoittanut Kallea. En olisi kuuna päivänä pystynyt kuuntelemaan noin pitkää aikaa kastroimattoman Kallen kanssa. Muistuupahan taas, nyt jo huvittuneena, mutta silloin über häpeällisenä, mieleen maaliskuiset NOME-treenit, joissa Kalle oli sietämätön. Moisesta käytöksestä ei ollut nyt tietoakaan. Itseasiassa siihen kun vertaa, niin Kallehan oli aivan loisto-oppilas, vaikkakin hieman silloin tällöin vinkui. Eilen alkupuhuttelun aikana Kalle kävi jopa hetkeksi aikaa maaten! Treenaaminen selkeästi kuumensi Kallen ja silloin alkoi vaativampi ulahtelu, että minä-minä-minä treenaan nyt, enkä jaksa rauhoittua kuuntelemaan mitään "turhia" lötinöitä!

Koulutus oli mielestäni huippu hyvä. Kävimme melko laajaltakin alueelta muutamia perusjuttuja läpi. Uusia, erittäin hyödyllisiä asioita tuli esiin roppakaupalla. Laitanpahan niitä tähän ylös omaksi muistiksi, jotta voin sitten treenaillessa hyödyntää tai ihmetellä, että mitähän tällä tarkoitin:

- rauhoittuminen (pöydänjalka)
- vaihtaminen (damikasa)
- luovuttaminen (damisuuhun, pois, damin taputtelua suussa etc.)
- suuntien opettaminen maastoa hyödyntäen (esim. taakselähetyksessä kannot yms. avittamaan kääntymistä haluttuun suuntaan)
- linjat: sivulle, eteen (ruokakuppi)

Suurin ahaa-elämys tuli noista linjojen opettamisesta ruokakupilla! Oiva vinkki Hildaakin ajatellen! Sain muutenkin hyviä vinkkejä nimenomaan rauhoittumiseen liittyen, joita voi ja pitääkin soveltaa myös Hildaan. Rauhoittumista ollaankin harjoitettu Hildan kanssa kovasti, joittei saataisi yhtä säheltävää flattia kuin Wilma oli... Hilda osaa hienosti rauhoittua omaan huoneeseensa, vaikka keittiössä häärättäisiinkin esim. vieraiden kanssa. Tai jos tehdään ulos lähtöä, niin Hilda katselee rauhallisesti portin takana, kun takkeja vedetään päälle ja Kallea laitetaan remmiin. Odottelee nätisti omaa vuoroaan. Tuota pöydänjalka-juttua olemmekin periaatteessa, tietämättämme, jo harjoitelleet niin, että kun olemme puuhanneet jotakin sellaista pihatyötä mihin pennun ei tarvitse nenäänsä olla työntämässä, niin Hilda on ollut remmissä hieman sivummalla kiinni. Pienen alkuhangoittelun jälkeen se on tyytynyt osaansa, puuhaillut aikansa omiaan ja sitten rauhoittunut paikalleen.

Kiittelinkin eilen jo Minjaa hyvistä treeeneistä, mutta ISOT kiitokset vielä tätäkin kautta! Huippu hyvä juttu, sain hurjasti uutta, tarpeellista tietoa ja vinkkejä!