Koirulit jäivät lauantaina mummulaan yökylään, kun itse lähdimme Villen siskon perheen kanssa Turusta risteilylle. Mummulle oli annettu varmuuden vuoksi moneen kertaan ohjeet miten toimia, jos (kun) Kalle kohtauksen saa.

Sunnuntaina päivällä lähettelin Ålands Mobil Telephonin verkosta mummulle tekstiviestin, että menikö yö rauhallisesti. Oli mennyt kuulemma. Niin oli mennyt laivalla meilläkin. Onneksi perjantaina riehunut 26 m sekunnissa tuuli ei enää puhaltanut.

Iltasella olimme koiria kotiin hakemassa n. 21.30. Mummu kertoi, että Kalle oli saanut epileptisen kohtauksen klo 20.10. Mummu oli kovasta rytinästä meidän kuvailujen perusteella arvannut heti, että nyt on kohtaus käynnissä. Pyytänyt pappaa ottamaan rauhallisesti käyttäytyneen Hildan toiseen huoneeseen. Mummu oli joutunut myös siirtämään Kallea hieman, ettei se hakannut itseään tuolien ja pöydän väliin. Kallelta oli pissat tulleet alle. Mummu oli, kuulemma kiitos meidän hyvän ohjeistuksen, selvinnyt kohtauksen käsittelemisestä hyvin.

Mutta hetkinen, huomiomme kiinnittyi sanaan, että Hilda oli rauhallinen. Yleensä se kappaa lähimmän lelun suuhunsa ja alkaa tepsuttaa rauhattomasti edestakas häntä viuhuen. Mutta ei, Hilda oli ollut ihan rauhallinen.

Kotona Kalle käyttäytyi ihan normaalisti, kuten aina kohtauksen jälkeen. Tosin nyt se oli hassuttelutuulella ja haki remontin keskellä olevasta makuuhuoneesta (katto- ja jalkalistat puuttuvat enää ja siivous) talouspaperin palasia. Se kiikutti paperitulloja Villelle ja piti tyypillistä murinaansa niitä esitellessään. Kun Ville otti paperitullon itselleen, niin Kalle lähti etsimään seuraavaa. Makuuhuoneesta kuului kolinaa ja pian koiruus ilmestyi taas paperitullo suussaan olohuoneeseen. Tätä pöhköilyä jatkui noin viiden talouspaperin palasen verran.

Osasimme odottaa, että yöllä tulee herätys rytinään. Näin kävikin klo 03.20 Kalle sai uuden kohtauksen. Tällöin saimme itsekin todistaa, että Hilda tosiaan oli aivan coolisti. Räpsäyttäessäni valot päälle, Hilda seisoi ja katseli Kalleen päin. Sitten se lähti mukanani ulko-oven suuntaan aivan kuin olisi jo tiennyt, että nyt hänen on aika mennä takapihalle. Selkeästi nämä kohtaukset ovat tässä perheessä jo, valitettavasti, rutiinia... Jokainen tietää roolinsa.

Ville siirsi ensimmäisiksi töiseekseen Kallen väljemmille lattioille kouristelemaan. Minä toin paperia ja pyyhkeitä, kun olin saanut Hildan päästettyä takapihalle, jotta pääsimme lattioita ja senkkiä pitkin roiskunutta pissaa siivoamaan.

Kallen kohtaus oli samansuuntainen kuin aikaisemmatkin. Nyt ei ollut havaittavissa mitään pelokkuutta, mutta selkeästi kaksi kohtausta vuorokaudessa rasittaa koiraa niin, että sillä meni taas tovi ennen kuin se edes yritti pystyyn, vaikka kouristukset olivat jo loppuneet ja taju palautunut. Pystyyn nousun jälkeen alkoi tuttu läähätys ja halu ulos.

Iltapäivällä soitan eläinlääkärille (aukeaa klo 15). Edellisestä "kohtausparista" on kulunut kolme viikkoa, joten epilepsialääkitykset varmaankin jo aloitetaan. Kohtauksia kun on nyt tullut kuukauden sisällä jo neljä... Toivottavasti lääkitys auttaa, ja vältymme vakavilta sivuoireilta!