Saksalainen kasvattaja lähetti jälleen pentujen kuulumisia. Saksassa on jo ulkoilukausi alkanut, koska kaikki lumet on sulaneet. Täällä ei ole lumensulamisista "pelkoa". Meillä oli eilen käynyt joku ihme aurailija aurailemassa koko kadun jäälohkareet meidän portinpieleen reilun metrin penkaksi. Paljon tuohon meidän portille yleensäkin kertyy aurattua lunta, mutta nämä olivat tietysti jäätyneet kiinni, joten en tiedä millä ilveellä ne saa irti, nimimerkillä "traktori olis kiva".  Kadun kääntöpaikan keskelle oli myös jätetty lumikasat... Eipä nuo nyt sinänsä mitään, mutta olipa pitänyt vielä rikkoa meidän postilaatikko! Nyt riittää jo pikkuhiljaa nämä talven "riemut". Saksalaisia kelejä siis odotellessa.

Siitä päästiinkin takaisin aiheeseen eli meille tulevaan pentuun, joka kirmailee tällä hetkellä kymmenen sisaruksensa kanssa keväisellä nurmella Alppien kupeessa. Mahtaa ihmetys olla suuri, kun pentu saapuu veljensä kanssa Suomen lumiselle kamaralle. Vai olisiko jo reilu kahden viikon päästä täälläkin lumet hävinneet ainakin suurimmaksi osaksi? Uskomatonta, tosiaan reilu pari viikkoa, niin pikkumusta, jota tällä hetkellä voi vain kuvista ihailla, on meillä!

Edit 25.3.2010 klo 20.23
Soitin aamupäivällä kaupungille postilaatikosta. Olivat jo tietoisia, että meidän postilaatikko on hajonnut. Meidän naapuri oli kuulemma soittanut. :) En maininnut kääntöpaikasta mitään, mutta naapurille olivat sanoneet kuulemma, että sitä ei tulla korjaamaan, ei ole kalustoa. Nyt meidän kadunpätkän kääntöpaikka on käyttökelvoton, koska keskellä töröttää jäälohkareita. Onneksi meille asennettiin heti aamupäivän aikana uusi postilaatikko. Postilaatikon korjaajatkin joutuivat peruuttamaan pois kadulta...