Pakkanen oli yön aikana kiristynyt. Mittari näytti suureksi hämmästykseksi aamulla - 14 astetta! Tarkoituksemme oli lähteä Villen työkaverin maille luonnon fasaanijahtiin.
Pakkasesta johtuen Hilda joutui kuitenkin jäämään kotiin, koska Villen työkaverin Santtu-koira ei ilmeisestikään olisi pystynyt keskittymään työskentelyyn yhdessä Hildan kanssa, joten toinen koira olisi joutunut kököttämään määräämättömän ajan jäisessä autossa toisen työskennellessä.
Nythän olisi tarjoitunut hyvä mahdollisuus harjoitella sitä ryhmätyöskentelyä... mutta koska Hilda jäi kotiin, niin jäin sitten minäkin. Vältyin siis ajonaisen hommalta, mikä tuntui ihan hyvältä vaihtoehdolta jo viikon piinanneen flunssan vuoksi. Kävin vain kävelyllä upean aurinkoisessa metsässä koirien kanssa, ja kylläpä pakkanen ottikin nuhaiseen henkeen.
Fasaanijahdissa oli pari fasaania kuulemma näyttäytynyt, mutta eivät jääneet saaliiksi. Santtukin oli kaiketi malttanut työskennellä ihan hyvin.
Hildaa eivät lenkkipolulle kaatuneet rungot haittaa. Tyylinäyte kertoo, että vielä on runsaasti varaa isommankin petäjän rysähtää polulle, yli mennään heittämällä! Kalle ratkaisi asian menemällä rungon ali.
