Kalle pääsi vihdoinkin NOME-treeneihin kolmen viikon tauon jälkeen. Ja vielä oikein vesitreeneihin! En tiedä kuvittelinko vaan, mutta mielestäni Kalle ei ihan niin hanakasti vinkunut vuoroa odotellessa, kuin ennen kastrointia. Kalle kävi ennen treenejä moikkaamassa hurmaavaa Cindyä, eikä "pöksyttänyt" sitäkään niin topakasti kuin ennen. Nyt ehdittiin välillä telmiäkin, ennen kuin Kalle muisti vanhat metkunsa.
Ensimmäisenä treeneissä oli ykkösmarkkeeraus veteen, ja sen Kalle meni loistavasti aivan suorinta tein märän hetteikön läpi lampeen. Treenit sujui muutenkin ihan hyvin, paitsi eräässä noudossa Kalle lähti uimaan toisellekin damille, mutta sain sen karjumalla unohtamaan hamstrauksen ja palauttamaan pelkästään jo suussa olevan damin minulle. Kalle meinasi myös karata noutoon paritehtävässä, kun toista, reilu vuoden ikäistä, kultsua yritettiin lähettää noutamaan. Pitkän mairittelun ja innostamisen jälkeen Kalle vissiin päätti, että jos tuo kersa ei tuota damia hae, niin ans kun pappa näyttää kuinka homma hoituu! Sain onneksi estettyä touhun alkuunsa, mutta toki häiritsimme vielä entisestään nuoren koiran veteen lähetystä.
Treenien lopuksi haetutettiin vielä muistidami, mikä oli treenien aluksi viety lammen vastarannalle koiran kanssa. Kalle meni hyvin linjan eteen vastarannalle saakka, mutta kiipesi sitten dami suussa maalle. Ei onneksi lähtenyt kiertämään maata pitkin luokseni, vaan palasi veteen ja palautti damin uiden.
Vesi oli vielä kylmää ja vaikka koirat eivät kovin montaa kertaa uineetkaan, niin nähtäväksi jää saiko Kalle vesihännän "kiitokseksi" kivasta treenailusessiosta. Ainakin yritin kuivata koirulin erittäin huolellisesti. Kalle kun tuntuu paksun alusvillansa kanssa olevan melko herkkänä vesihännälle. Toivottavasti Hildalla ei vesihäntä ala vaivaamaan. Ainakaan Wilmalle ei tullut vesihäntää koskaan, vaikka se ui kylmässäkin vedessä monta tuntia.
Hildankin kanssa olemme noutaneet dameja. Sisällä homma toimii hienosti, mutta viime perjantaina eli vappuaattona yritimme samaa ulkona. Ensimmäinen nouto meni ei niin kauhean hyvin, mutta toinen meni erittäin hyvin: Hilda nouti damin ja palautti sen minulle. Ahnehdimme vielä kolmannen noudon, joka meni pieleen. Damia lähdettiin topakkana hakemaan, mutta perille päästyä perheen pieni lammas huomasi ruohotuppaan. Mitäpä luulet kumpi kiinnosti lammasta enemmän ruohotupas vai dami?
Tänään aamulla kokeilin uudestaan Hildan kanssa noutoa ulkona. Ensimmäistä noutaessa "Hilda-lammas" hokasi taas ruohotuppaan, nuuhkaisi ja taisi jopa ehtiä maistaa sitä, mutta minun innostamana nappasi kuin nappasikin damin suuhunsa ja lähti kiikuttamaan sitä minulle! Teimme vielä kaksi noutoa, jotka menivät erittäin hyvin elleivät jopa täydellisesti. ;)
Pikku Hippu palauttaa tomerana damia.
