Ote syksyn 2005 metsästysreissun päiväkirjasta Kirsin kirjoittamana. Tässä metsästelemme Kuusamossa mökki-isännän pienehköillä metsämailla:

to 15.9.2005

Olihan fantastinen palkkapäivä!
Herättiin kellon soitoon 5.30, mutta ilma näytti niin huonolta, ettei lähdetty vielä metsälle vaan jatkettiin unia.
Herättiin vasta 7.00 ja aamupalan jälkeen lähdettiin kiireesti metsälle. Ilmakin alkoi näyttää lupaavan aurinkoiselta. Sanoin Villelle, että tänään tulee metsoa!

Mentiin aluksi pienelle 60 ha:n palstalle. Oltiin rämmitty siellä n. tunti, kun käveltiin pahasti heinittynyttä vanhaa metsäautotien pohjaa jo autolle päin. Nana meni tien toiselle puolelle haistelemaan ja tuli sieltä tien yli takaisin toiselle puolelle haistellen ylös ilmaan. Samassa puusta rävähti kanalintu lentoon. Ville sanoi vaan hämmästyneenä, että "v#ttu, metso?!?" ja samassa haulikko lauloi kaksi kertaa. Mäkin näin, että lintu alkoi laskeutua, mutta vaikea oli sanoa osuiko siihen vai ei. Nana lähti taas laukausten jälkeen into piukassa perään. Wilma olisi ollut tällä kertaa myös innoissaan menossa perään, mutta kun se kerran oli metso niin komensin Wilmaa olemaan menemättä, ettei arvokasta saalista vaan revitä kappaleiksi... Jälkeenpäin viisastellen olisi ollut tärkeää, että Wilma nimenomaan olisi päässyt  linnun luo. No, Nana sen kuitenkin löysi haavakkona ja otti suuhunsa. Ville sanoi, että höyhenet olivat vaan pöllynneet. Nana oli lähtenyt lintu suussa Villestä poispäin, mutta Ville oli sanonut terävästi "Irti!". Nana olikin irrottanut ja Ville sai saaliiksi pullukan ukkoteeren! Nana sai ruhtinaallisesti kehuja ja taputuksia sekä maistipalaksi sydämen ja kivipiiraan. Wilma sai maksan.

Vaihdettiin metsästelemään isommalle palstalle. Ensin seurailtiin pelkästään Wilman kanssa teertä mikä huomattiin melkein heti, kun oltiin saatu auto parkkiin. Ville pääsi saattelemaan teertä takaisin päin kävellessä. Seurailtiin sitä tovi, kun luultiin ensin, että se saattoi jäädä haavakoksi.
Otettiin Nana ja reppu autosta mukaan. Tovi rämmittyämme Ville lähti seurailemaan pyytä. Maasto muuttui kuitenkin niin kivikkoiseksi, että lähdimme toiseen suuntaan. Juotiin aurinkoisessa rinteessä termarista pannukaffet ja syötiin ruisleivät.
Tauon jälkeen matka jatkui. Hetken rämmittyämme alkoi varsinainen metsojahti. Ville huomasi, että puun takaa vasten aurinkoa lähti jokin kanalintu. Ville sanoi, että niitä taisi olla kaksi. Kuljettiin korpimetsässä lintua etsien ja tovin päästä komealla rytinällä lähti metso lentoon. Ville oli niin pahasti, että ei nähnyt kuin pikaisesti loppuliidon. Metso lähti meidän tulosuuntaan päin. Mä näin taaimmaisena, kun se tulla räpytti ja vain vaivoin sai ilmaa siipiensä alle. Kunnon vauhdin saatuaan se liisi komeasti ja nopeasti, mutta todella matalalla eteenpäin. En tiedä millainen on unelmapaikka ampua metso, mutta voisin kuvitella, että tämä olisi ollut minulle sellainen, jos vain olisi lupa ja haulikko... Lintu oli niin pitkän aikaa näkyvissäni, että olisin ehtinyt tähdätä sitä moneen otteeseen.
Lähdimme rinnettä alas metson perään tulosuuntaamme. Kuljettiin rinnettä ylös alas. Hetken perästä näin kun puusta suhahti vaalea lintu. Se lensi suoraan päin Villeä, ohittaen Villen vain n. parin metrin päästä. Näin kun Ville tähtäsi sitä ja ajattelin, että Villehän saisi humautettua sen tainnoksiin haulikon piipulla! Lintu liisi Villen ohi kohti Nanaa aivan kuin napatakseen Nanan mukaansa. Hieman ennen Nanan ohittamista lintu otti kuitenkin korkeutta ja Nana säntäsi sen perään. Kanahaukka! Liekö jahtasi meidän kanssa samaa metsoa.
Kotvan kuluttua tultiin hienolle purolle mikä kuohuna kohisi korvissa. Puron jälkeen kiivettiin taas ylöspäin. Puusta rävähti taas kanalintu lentoon. Mitään ei kuitenkaan näkynyt. Olisiko ollut meidän jaagaama metso?
Rämmittiin taas tovi ennekuin pidettiin kahvitauko. Nana alkoi olla jo niin väsy, että se veti kerällä kunnon tirsoja. Nanalle teki kyllä eilinen lököilta hyvää, sillä se on ollut tänään kuitenkin huomattavasti virkumpi kuin eilen. Tauon jälkeen lähdettiin kulkemaan takaisin autolle päin. Metsällä meni viitisen tuntia.

Takaisin tullessa tietä pitkin jolkotteli mustavalkoinen isohko koira. Se lähti juoksemaan meidän auton perään ja mulle tuli oikein paha mieli koiraparan puolesta. Selvästi päivysti siellä omistajaansa. Kotvasen ajettuamme äkkäsin tien laidassa metson! Sen jälkeen tuli auto vastaan. Ohitettuamme sen hitaasti kapealla tiellä huomasin sen alkavan peruuttaa. Juolahti mieleen, että etsiskeliköhän se sitä koiraa. No, sitähän se juurikin etsi. Näytettiin kartasta millä tiellä koiruus juuri nähtiin.

Kun tultiin mökille, niin mökin pihassa oli kuuden pyyn parvi!!!
Keitettiin mökissä hernekeitot. Sen jälkeen keitettiin maitoa termariin ja lähdettiin mökin tien päästä aukeavalle vaaralle. Vaaran laella oli upeat ruskamaisemat Kitka-järvelle, poroja sekä pieni pöllö. Ryystettiin minttukaakaota. Parin tunnin päästä tultiin takaisin mökkirantaan ja lähdettiin soutelemaan. Saatiin heti piskuinen harjus, mutta sen jälkeen ei tullut kuin kolme nykiä.