Niin on pitänyt haipakkaa, etten ole edes mökkikuulumisia kerennyt vielä kirjoittaa. Onneksi vihdoinkin voi hengähtää ja todeta, että school's out for summer! Työharjoittelua on hieman vielä jäljellä ja muutama isohko tehtävä kesän aikana, mutta lähitunnit ja tenttisuma on takanapäin! Seuraavassa siis mökkikuulumisia pääsiäisviikolta huhti-toukokuun taitteessa eli pääsiäinen oli tänä vuonna varmasti niin myöhään kuin vain voi olla.

Vietimme siis Villen kahden viikon mittaisen talviloman pääsiäisen tienoilla. Kainuuseen lähdimme heti, kun se oli mahdollista eli lauantaina 16.4.2011. Pitkän syksyn, talven ja kevään aikana oli kehittynyt hirveä hinku päästä jo mökille. Olimmehan olleet Kainuun korvessa Joronjäljillä viimeksi syyskuussa 2010 eli seitsemän ikuisuudelta tuntunutta kuukautta sitten!!!

Tarkoitus oli tällä kerralla vain lomailla, sillä Ville on tehnyt niin hirveästi töitä, ylitöitä sekä urakkaa, että täytyyhän sitä välillä saada hengähtääkin. Mökillä kuitenkin hommaa riittää, eikä ihan kokonaan kuitenkaan maltettu lomailla. Alunperin olimme kaavailleet laittavamme vain sulkupaperin makuuhuoneen kattoon odottamaan "joskus" eli määrittelemättömänä ajankohtana laitettavaa pintapanelointia. Sen lisäksi intouduimme kuitenkin naapurin kanssa meidän metsänurkan raivaukseen. Kolmena päivänä huhkimme siellä nelisen tuntia per päivä. Saimme aikaiseksi monta rankakasaa, joista saamme halottua noin kuusi mottia polttopuuta. Lisäksi pystykarseimme mäntyjä. Mukavaa hommaa! Ja huom. olimme ensimmäistä kertaa metsätöissä o m a s s a metsässä. :) Seuraavana "metsätyölistassa" onkin rantapusikkojen harvennus eli ei hommat tekemällä lopu varsinkin, kun "mökkityölista" on pitkä kuin nälkävuosi!

Mökkikamman lyhetessä jännitimme miten kevät edistyy ja lumet sekä jäät sulaa. Niinhän siinä sitten kävi, että suksia ei tarvinnut naftaliinista tallin perältä kaivaa esiin, mutta pilkille kerettiin muutamaan otteeseen ennen kuin jää kävi niin arveluttavaksi, ettei sinne ollut enää mitään järkeä mennä. Perinteiset pitkänperjantain pilkkikilpailutkin saatiin pidettyä, kun naapuri oli tehnyt jäälle tikkaista ja laudasta sillan, että kisaajat pääsivät rannasta jäälle kuivin jaloin!

Sirpa kiskaisi parin kymmenen pilkkikisaminuutin kuluttua jäälle mukavan pullukan ahvenen ja kotvasen kuluttua toisen hieman pienemmän. Taisi kaikilla käydä mielessä, että peli oli siinä. Vaan toisin kävi. Ville yllätti ja sai kiskottua jäälle yhteensä yhdeksän kalaa, joiden yhteispaino päihitti Sirpan kalat 20 grammalla! Kolmen kärki oli siis seuraava: Ville 151 g, Sirpa 131 g ja Kirsi 21 g (kaksi ihan pikkirillistä ahventa). Muut pilkkijät (3 lasta ja 9 aikuista) jäivät tyystin ilman kalaa. Joillekin sentään tuli muutamia nykejä, mutta suurin osa ei saanut edes niitä. No, tunnelma jäällä oli kuitenkin mukava ja sääkin suosi kisaajia. Hienointa kuitenkin oli, että Ville hoiti pokaalin takaisin perheeseen, kun minun taidoilla se olisi menetetty Sirpalle, jolloin hänelle olisi tullut jo toinen kiinnitys pokaaliin. Veikkaan, että ensi vuoden kisasta tulee tiukkaa vääntöä ja totista yrittämistä miesten kesken! Pilkkikilpailujen jälkimainingeissa saimme jo hieman tuta miten vakavaksi homma voikaan ykskaks kääntyä... ;)

Vaan eipä se harmittanut, ettemme talvilomalla päässetkään hiihtämään. Keväisessä metsässä pääsi hienosti kävelemään, sillä lumet olivat sulaneet sen verran, että aurinkoisissa etelärinteissä oli lämpimimpinä päivinä jo ihan kesän tuntu (+ 16 astetta)! Teimme paljon patikointiretkiä tunnista viiteen tuntiin. Samalla tuli koulutettua Hildaa syksyn kanalintujahtia silmällä pitäen. ;)

Kävimme myös (ilman koiria!) bongaamassa monena aamuna suon laidassa klo 04 aamulla teerien soidintanssia, joka oli kiihkeimmillään. Oli aivan mahtava herätä aamuun ja kuunnella mökin pihamaalle kantautuvaa teerien soidinpulinaa. Et pystynyt erottamaan yksittäistä kohtaa, josta soidinäänet kantautuivat vaan pulina oli tasaista hurinaa aivan joka puolelta! Sellaista ei pääse täällä etelässä kuulemaan koskaan ja pulinan taso ja intensiteetti on aivan erilaista kun syyssoitimella. Muutamana aamuna mökille kantautui myös riekkojen päkätys, mutta "hullua metsoa" emme tänäkään keväänä kuulleet saatikka nähneet...

Jännittävääkin jännittävämpää oli majavajahti, jossa olimme muutamana iltana. Kävimme ensin tutkimassa paikkoja läheisellä lammella ja joella. Lammen majava oli syönnöksistä päätellen muuttanut, ammuttu jo pois tai vielä pesässään syömässä talvivarantoja, sillä lampi oli melkolailla jäässä, mutta joella törmäsimme tuoreisiin syönnöksiin, joista mahla valui. Parina iltana passitimme majavaa naapurin kanssa, mutta mitään ei näkynyt.

Toiveissamme oli edes nähdä majava ja parhaassa tapauksessa saada siitä ehkä kuvakin. Ja jos majava sattuisi nousemaan maalle hyvältä ampumaetäisyydeltä niin olisi Ville saattanut jopa kiväärinkin laukaista. Kolmantena passi-iltana pääsimme vihdoinkin näkemään iltahämärissä lättähännän! Kamera ja kivääri oli laitettu jo pois, sillä oli liian pimeää laukaista kumpaakaan. Jäimme kuitenkin vielä tihrustamaan joen rannalle hetkiseksi. Ei mennyt kauaakaan, kun majava lipui jokea alas ohitsemme!

Ville oli nähnyt majavan vielä toisenakin iltana kauempaa, mutta sitten kadottanut sen. Todennäköisesti se oli sukeltanut ja mennyt pesäänsä. Minulla jäi rillit autoon ja kameran akku mökkiin (!!!), joten en huomannut mitään! ;(

Viimeisenä majavajahti-iltana lättähäntää ei näkynyt eikä kuulunut edes mitään plutauksia vedestä, joten todennäköisesti se oli vaihtanut maisemaa, sillä jäät olivat lähestulkoon lähteneet eli majaville aukeni laajat hakkuualueet.

Jos itsellä oli taas kerran mukavat kaksi viikkoa, niin kyllä oli mukavaa perheen karvakorvillakin. Onnikin oli matkassa ja se muisti heti puuhatallinsa ja paineli sinne. Siellä se touhusi päivittäin. Lähti aamuisin ulos klo 04 - 09, riippuen monelta me heräsimme ja tuli yleensä sisään klo 16 - 19. Vain yhtenä iltana se oli ulkona 21.30 ja minulle meinasi jo tulla hätä, että nytkö se on hävinnyt...

Myyriä tuntui riittävän tänä keväänä. Aikaisemmin emme ole nähneet yhtään jälkiäkään mökillä hiiristä/myyristä, mutta nyt ei tarvinnut majavapassissakaan kauaa istua, kun jo ympärillä näkyi myyriä vipeltämässä. Näimme yhtenä päivänä myyrän uimassa joessa! Näimme myös kun se nousi vastarannalle ja viipotti lumista rinnettä ylös minkä pienistä kintuistaan pääsi.

Onni teki pihalla kovasti töitä ja henkensä heittäneitä myyriä löytyi sieltä täältä. Yhtenä päivänä ihmettelin, että mitä Hilda touhuaa, kun se kiersi nojatuolia kuin kissa kuumaa puuroa. Katsoaessani Hildaa näin, että sillä oli kuollut myyrä poikittain suussa! Onni ei tuonut yhtään myyriä näytille, mutta eihän sen tarvinnutkaan, kun Hilda hoisi homman.

Hilda löysi maastosta taas kaikenlaista hirven luista metson kivipiiraaseen! Järvenrantapalstallemme retkeillessä nokipannukaffeja keittelemään Hilda löysi vanhasta majavan pesästä tuoreen päättömän ahvenen. Liekö saukon vai minkin ruokajemma?

Koirat saivat samoilla metsässä ja tutkiskella mökin pihapiiriä vapaasti. Kalle kävi myös jäänsekaisessa vedessä heittämässä talviturkin. Hilda ei hyiseen veteen uskaltautunut kun kahlailemaan.

Vappuaattona koitti aika kääntää auton keula kohti etelää. Sanomattakin on selvää, että olisihan sitä taas lomaillut vaikka kolmannenkin viikon. Mutta nyt ei ollut ihan niin haikea lähteä pois Joronjäljiltä kun tiesi, että ihan pian näemme taas!

Seuraavasta linkistä löytyy muutama muu kuva mökkireissusta.