Ote metsästysreissun 2007 matkapäiväkirjasta Kirsin kirjoittamana:

"Perjantai 21.9.2007

Kello soitti taas viideltä, mutta noustiin ylös vasta seitsemältä. Ilma oli märkä ja pilvinen, mutta ei onneksi satanut. Eilen tälle päivälle luvattiin sadetta ja iltapäivälle jopa ukkosta! Kaukana ovat siis kelit, jolloin hörpeimme aamukaffetta metsästysretkellä ensimmäisten lumihiutaleiden leijaillessa. Onneksi tämän aamun säätiedotuksessa ei enää puhuttu ukkosista mitään, sateista kyllä. Mieltä sapetti vielä se, että sunnuntaiksi sekä alkuviikoksi, kun emme enää ole täällä, luvattiin aurinkoista.

Aamupalalla vasta suunniteltiin mihin mentäisiin metsälle. Mieli teki viimeisen päivän kunniaksi mennä jonnekin kivaan paikkaan. Ville keksi, että mennään Piston tienhaarasta Hossan retkeilyalueeseen kuuluville maille, koska eilen koluttu Hossan ulkoilualueen seutu Värikallioineen oli osoittautunut upean näköiseksi seuduksi. Villen ehdottamassa paikassa näytti olevan pari autiotupaa, joista päätimme kävellä Kukkurin autiotuvalle (2,1 km).

Patikoimme tuvalle retkeilyreittiä pitkin. Ei näkynyt kanalintuja eikä Wilmakaan saanut hajuja. Maasto oli aluksi kuivaa harjua, mutta muuttui sitten kosteammaksi ja rikkaammaksi aluskasvillisuudeltaan. Alimmaiselta Peurolammilta lävähti lentoon iso parvi joitain vesilintuja. Katsottiin niiden menoa metsän yli meistä poispäin. Hetken kuluttua kuului pari-kolme pamausta. Hiivatti, oltiin säikytetty linnut jonkun muun ampumahollille!

Kukkurin autiotupa oli loisto mesta! Aivan upealla paikalla ja hieno ikkunallinen tupa, ilmeisesti vanha uittokämppä. Ville ehdotti, että jatketaan matkaa Pikku-Kukkuri järven toista reunaa, missä ei kulje enää retkeilyreittiä. Jonkin matkaa metsässä rämmittyämme Ville oli havainnut pyyn pomppaavan taittuneen männyn rungolle. Siinä se oli hetken istunut töyhtöään heilutellen ja sitten Ville laakasi. Wilma sai taas älyttömän vauhdin päälle, eikä malttanut rauhoittua ollenkaan hakuun Villen osoittamaan suuntaan. Lopulta Wilma uskoi Villen merkit ja löysikin linnun siitä mihin Ville oli nähnyt sen putoavan. Wilma poimi linnun suuhun ja lähti tuomaan sitä heti Villelle. Hieman Wilma meinasi ruveta mäystämään pyytä, mutta irrotti kuitenkin suosiolla. Wilma sai kovasti kehuja ja taputuksia sekä pyystä herkkupalat.

Nyt olivat "metsämiehet" yhtä hymyä, vaikkei saalis pääasia olekaan. Ollaan tehty kaikenlaisia taikoja, jotta saalista alkaisi tulemaan. Tänään aamulla vaihdettiin käsipyyhepaperit takaisin mun reppuun Villen repusta "tuoksumasta". Olivat olleet siellä ensimmäisen saaliin jälkeen. Eiliselle reissulle olin ottanut taas mukaan kaatoryyppyä, mikä ei eilen kyllä auttanut. Taskumatti oli edelleen matkassa. Otettiin pienet huikat pyyn kunniaksi, ja Ville antoi hieman "metsän jumalallekin".

Matka jatkui kohti Tuirankoskea, josta uumoilimme pääsevämme yli. Ville yritti kahlata, mutta olisi pitänyt ottaa munasilleen, koska saappaan varsi loppui uhkaavasti kesken. Ei kehdattu kylmässä vedessä munasilleen, vaan käännyttiin takaisin.

Otettiin kompassisuunta Salakkolammen ja Kylmälammen väliselle pikku suolammelle. Kulkiessamme alkoi ripsimään vettä. Hetken perästä Ville oli huomannut pyyn lennossa ja ampui sitä. Pyy putosi samantien. Wilma touhusi taas menemään. Ei malttanut kuunnella, vaikka huudettiin sille ohjeita. Löydettiinkin siipeensä saanut pyy ennen Wilmaa. Ville päätti poimia pyyn sitten itse, mutta Wilma sai pyystä kuitenkin namipalat. Edellisen pyyn ampumisesta oli kulut noin tunti.

Kierrettiin Kylmälampi ja saavuttiin Kylmälammen ja Kylmäperän välistä takaisin Kukkurin autiotuvalle. Oli ruvennut satamaan aika lailla, ja olimme melko märkiä päältä, mutta onneksi vain pienehkö niheys oli päässyt vaatteiden alle. Meinattiin ensin tehdä tulet ja paistaa pannulla makkaraa, mutta tyydyimmekin vaan kahvittelemaan. Wilma nukkui laverilla. Tulomatkalla kun poikkesimme tuvassa Wimpulla oli mieletön touhu päällä. Se kiipesi penkille Villen viereen. Siitä kampesi pöydälle (!) ja alashypätessään nappasi mun hanskan matkaan!

Istuskeltiin ja jutusteltiin kaffetta hörppien autiotuvassa noin tunnin verran. Jatkettiin sitten matkaa sateesta piittaamatta. Kuljettiin Alimmaisen Peurolammen toista puolta takaisin autolle päin (ei siis enää retkeilyreittiä pitkin). Suunnistettiin sieltä parin lammen kautta moottorikelkkareitille ja sieltä autolle.

Paluumatkalla Wilma sai joitakin hajuja nenuunsa, mutta ilmeisesti sadekeli teki sen, että hajuja ei kaikenkaikkiaan juurikaan ollut. Linnut makasivat varmaankin tiukasti puskissa. Paluumatkaan mahtui kunnon kaatosadetta, poutaa sekä auringon pilkahdusta. Näimme myös hirven-, poron-, pyyn-, teeren- ja metsonkakkaa. Autolla näimme myös ihania kuukkeleita.

Mökille päästyä sade oli taas tauonnut ja ilma näytti mukavalta. Päätettiin samantien märkinä hakea katiskat pois järvestä. Ekassa katiskassa oli pieni hauki (n. 700 g) ja pikkuahven. Toisessa pieni ahven ja särki. Otettiin hauki talteen.

Mökissä Ville perkasi pyyt. Sen tarkoitus olisi tehdä niistä meille huomenna illalla kotona juhlaillalinen Metso-punaviinin kera, joka jäi nyt reissussa korkkaamatta. Otettiin pyistä talteen myös pari siipeä. Viedään ne tuliaisiksi Cindylle. Elinan ja Juhan kultaisennoutajan pennulle, joka tuli niille ma 17.9. Jos saataisiin Cindystä metsästysreissuille seuraa. Ehkä hieman oppiin jo ensi syksynä.

Nyt on siis metsästykset tältä reissulta metsästelty, mutta mieli halajaa Hossan seudulle ensi vuonnakin. Paljon hienoa on taas koettu, mutta paljon jäi vielä seuraavillekin kerroille nähtävää. Tänään oli kyllä aivan upean mahtavan hieno reissu sateesta huolimatta. Rento ja huoleton olo!

Illan pimetessä vielä grillattiin hauki rantanuotiolla ja saunottiin. Hieman myös jo siivoiltiin huomista loppusiivousta varten."