Tarkoitukseni oli maanantaitreeneihin lähtiessäni jättää Kalle kotiin, mutta koiruuden silmissä oli sellainen tuike, kun se katseli kaapista nappaamaani pilliä ja damikassia, että en voinut jättää sitä jälkeen. Niimpä läksin molempien koirien kanssa huristamaan synkkääkin synkemmässä vesi- ja räntäsateessa treenipaikalle.

...Viheriöivät nurmet ja ainainen vesisade eivät luo minkäänlaista joulutunnelmaa. Ei pysty millään ymmärtämään, että joulu on jo ovella. Arvaa tekisikö mieli hypätä autoon ja karauttaa Kainuuseen mökille nauttimaan valkoisesta joulusta siitä unelmoimisen sijaan. Ajattele, jos edes puolet tästä jatkuvasta vesimäärästä olisi tullut lumena, ah...

Olin unohtanut ottaa broileripullat pakastimesta ja hädissäni ennen treeneihin lähtöä tungin ne pikaisesti mikroon. Olisinkohan ehtinyt, onneksi, edes viittäsataa metriä ajaa, kun Ville soitti, että broileripullat on mikrossa. Auto ympäri ja pullia hakemaan! Eihän ne olleet ehtineet kunnolla sulaakaan. Yritin niitä sitten istuinlämmittimen avulla sulatella 30 minuutin ajomatkan verran. ;)

Hildan ryhmässä treenattiin noin tunnin verran tokoa. Viimeisessä seuraamis- & ohittamisharjoituksessa päästin Hildan irti. Se kulki hienosti sivulla ilman remmiä ja istui nätisti irti sivullani muiden koirien kulkiessa ohi.

Kallen ryhmä treenasi dameilla. Olin päättänyt tehdä Kallelle kaksi noutoa, jos se pysyy pystyssä... Sen meno on ollut kuitenkin huomattavasti parempaa kuin perjantaina. Lääkeannostuksen vähentäminen auttoi pahimpiin sivuoireisiin jo heti seuraavana päivänä. Enää ei ole törmäilty seiniin tai kaatuiltu.

Kalle siis teki kaksi lyhyttä linjaa, aivan innoissaan. Sen jälkeen lähdimme kotiin. Sadekin yltyi vaan.