Sunnuntaina liukastelimme koiria ulkoiluttamaan metsään siskoni perheen kanssa. Tiet olivat todella tappoliukkaat! Jään päälle satanut lumi ei ainakaan yhtään helpottanut tilannetta. Huomasin myös, että olen tullut todella vanhaksi. Kieli keskellä suuta yritin pysyä pystyssä ja silti onnistuin tekemään erinnäisiä "kevätpäivän liikkeitä", kun jalat lähtivät lipsumaan liukkailla. Vastaan tuli muutama 7-10 vuotias jannu, jotka innoissaan kaatuilivat tahallaan ja huusivat, että woi jee, kun on kivaa!!! Ja minä vaan pelkäsin kokoajan, etten vaan katko luitani tai hanki aivotäräystä...

Laskimme mäkeä pulkalla alas Jasminin kanssa, ja ilmankin. Kaikilla, Jasminia myöden taisi olla kivaa. Vaikka pikkuneidistä ei aina oikein ottanutkaan selvää tykkäsikö hän olla viilettävän pulkan kyydissä vai ei. Isomman mäen toivossa lähdimme seikkailemaan metsään, ja siitä tulikin varsinainen lumihankirämmintä. Löysimme kuitenkin vielä yhden mäen, mutta sitten alkoi olla jo voimat kulutettu kävelemiseen, eikä millään jaksanut enää vetää pulkkaa mäkeä ylös. Laskimme kuitenkin muutaman kerran ja lampsutimme takaisin. Retkeen meni noin parisen tuntia. Päivä oli muuten upean aurinkoinen, mutta tuuli oli kova ja melko kylmä. Villellä olikin tarkoitus mennä jänismetsälle aamulla, mutta tuivertava tuuli pilasi reissun.

Wilma ja Cindy tulevat jo todella hyvin toimeen. Cindykin on kasvanut jo isoksi koiraksi. Wilma saakin nyt maistaa omaa lääkettään, kun Cindy roikkuu Wilmassa kiinni ja haluaa painia, juosta ja temmeltää. Hyvä, hyvä Cindy, maksa potut pottuina Nanan puolesta.
Wilma intoutui jahtaamaan mäkeä alas kiitävää pulkkaa. Kun pulkka pysähtyi hyökkäsi Wilma kimppuun. Jasminilta Wilma vei osittain hupun, multa pipon ja Villeltä melkein korvan... Cindy ei sentään heittäytynyt niin riehakkaaksi, vaan seistä tökötti pulkan edessä, eikä meinannut tajuta väistää.

Lauantaina kävimme kaveripariskuntamme kanssa hohtokeilaamassa. Ensimmäisellä kierroksella sijoitun ihme ja kumma toiseksi, vaikka olen käynyt keilaamassa vain kerran, ja silloinkin pallo lähti väärään suuntaan; taaksepäin! Toisella kierroksella vähäinenkin tatsini katosi, enkä saanut peliä kulkemaan oikein millään. Jäinkin porukan viimeiseksi, kun peliaika loppui. Toista kierrosta emme kuitenkaan ehtineet pelata ihan loppuun, että ehkä olisin saattanut vielä kiriä, kun en kuitenkaan niin hirveästi ollut jäänyt jälkeen... Seuraavaa hohtokeilauskertaa odotellessa.