Kannattaa lähteä jälkeä vetämään ilman kompassia ja karttaa, jos haluaa vetää jäljen pieleen! Vesisateessa reippailin Hildalle ja Kallelle jäljet aamupäivällä puoliksi tutuhkoon metsämaastoon. Hildan jälki reilu 100 m meni ok, mutta Kallen jälki n. 1 km meni pieleen. Onnistuin jostain syystä tekemään komean kaarroksen takaisin jäljelle toisen kulman jälkeen, ylittäen jo kertalleen vedetyn jäljen. Koomisinta koko hommassa on, että huomasin omat merkkini ja ihmettelin vain, että kas, onkos tänne joku muukin joskus vetänyt jälkeä vai mitäs merkkejä nuo on... Hälytyskellot soivat ihan vain hieman, kun ihmettelin, että mikäs polku tänne reitille on ilmestynyt, vaikkei mitään polkuja pitäisi olla... Hämmästys oli kuitenkin suuri, kun törmäsin tuttuun tiehen aivan totaalisesti toisessa suunnassa, missä minun piti olla... Hieman mietin, että kannattaako kaniakaan jättää pieleen menneen jäljen päähän, mutta jätin kuitenkin.
Jäljen vedin tosiaan vesisateessa, mutta iltapäivällä paistoi aurinko. Hieman alkoi jo muistua mieleen syyt, miksi aikoinani laji jäi. Vain hirvikärpäset ja hämähäkit seitteineen puuttuivat skenaariosta.
Ilta alkoi jo hiipiä, kun Kallen kanssa lähdimme jäljestämään. Jännitettiin, että hoksaisiko Kalle jälkien päällekäin menon ja lähtisi suoraan jäljen loppuun, mutta yhtymäkohdasta Kalle jäljesti vedetyn suuntaisesti ja ensimmäinen kulma haisteltiin tarkkaan. Siitä matka jatkui paikoille, josta sekoilu alkoi. Olin jälkeä vetäessä osunut metsähakkuulle, jossa metsäautokone teki työtään. Siitä hätääntyneenä kurvailin vähän sinne sun tänne tuloksena, että jäljet menivät päällekäin. Kalle löysi kuitenkin toisen kulman ja jäljesti hienosti metsätyökoneen mylläämät paikat muuten, mutta viimeisellä metsäkoneen uralla haju katosi ja Kallelle piti osoittaa jälki uudestaan. Myöskin, kun päästiin paikoille, josta oltiin jo alkumatkasta jäljestetty Kalle hukkasi jäljen ja näytimme sille puhtaan pään, josta matka jatkui hienosti suoraan kanille. Kalle koppasi ylpeänä kanin suuhun. Siinä valokuvia räpsiessä Kalle otti jo pari kuoppaus liikettä eli jos se ei olisi ollut valvovan silmän alla, niin multiin olisi tämäkin kani päätynyt!!!
Hildan jälki (7,5 h vanha) jäljestettiin aivan iltahämärissä. Hyvä kun enää merkkejä näki. Hilda haisti jäljen pään jo metsäpolulle asti ennen kuin jäljen vetäjä oli ehtinyt selittää mistä jälki alkaa! Hilda syöksyi hanakasti jäljen perään. Jäljen alkua tutkiskeltiin huolellisesti ja siitä jäljestettiin n. 50 metriä hienosti. Sen jälkeen maasto muuttui tosi risukkoiseksi ja jäljestys intokin hieman katosi. Näytimme uuden alun ja siitä matka jatkui kanille asti. Kania ihmeteltiin nuuhkimalla ja lopulta kani otettiin jopa suuhunkin.
Sellainen syksyn viimeinen MEJÄily sähläily... Ensi keväänä Ville saa itse vetää omat jälkensä! Eihän musta edes näköjään ole siihen...
Mikä ihana saalis jäljen päästä löytyikään!
Hildan uusi tuttavuus!
