Tiistaina taas ryhmärämä tokoiltiin, tällä kertaa vain kolmen koirakon voimin (Hilda, Cindy ja Arttu). Siinä missä maanantaitreenit on treenattu komeassa auringonpaisteessa, niin monena tiistaina on ollut sateista tai sateen uhkaa, mutta aina tokomme ajaksi keli on seljennyt. Niin myös tänään rankkasade väistyi auringonsäteiden tieltä, ja saimme treenata ohituksia ja luoksetuloja oikein ihanassa ilmassa.

Cindylle haluttiin haastavia luoksetuloja, joten teimme kaikenlaisia häiriöitä tavallisen luoksetulon höysteeksi. Vaikein keksimäni luoksetulo tehtiin niin, että Hilda ja Cindy istuivat vastakkain noin 30 metrin päässä toisistaan. Tämän jälkeen Hildan vieressä seisova siskoni kutsui Cindyn luokseen ja kun Cindy oli lähtenyt hyvään matkaan, niin minä huusin Hildaa. Ensimmäisellä kerralla minun vieressä seisominen sekoitti Cindyn pään ja se yritti tulla minua tervehtimään, mutta lähti kuitenkin siskoni luo. Hilda oli myös hieman epävarma, että mitä tässä nyt haetaan, mutta pienen epäröinnin jälkeen ryntäsi luokseni. Toisella kerralla koirat jo tiesivät mitä niiltä halutaan, eikä harjoite tuottanut ongelmia. Mikäli olisimme tehneet tämän heinäkuussa, kun aloitimme tokoilun, niin Hilda olisi takuuvarmasti kesken luoksetulon, koirien kohdatessa, singahtanut Cindyn kimppuun ja pistänyt pystyyn pienehkön ystävällismielisen kreikkalais-roomalaisen painiottelun!