Wilma täyttää tänään kunniakkaat 10 vuotta, onneksi olkoon vanha rouva! Touhua on edelleen kuin pienessä kylässä. Pää menee, vaikka jalat ja henki ei aina mukana kuljekaan, mutta tulevat onneksi vielä perässä.
Wilman tulon jälkeen tässä taloudessa mikään ei ole enää ollut entisensä. Wilma on järjestänyt jos jonkinlaista "ohjelmaa". Aivan pentuna Wilma söi makuuhuoneen seinään n. 10 cm aukon, jalkalistojen kulmat sekä 3 kk satsin e-pillereitä... Kerran Wilma tuli myös etuovella vastaan kolmihaarakoukku alahuulesta tiukasti kiinni roikkuen. Myöhemmin Wilman korvaan on jäänyt morri kiinni. Meidän häiden aikaan Wilma oli tätini kämpässä kahdestaan Nanan kanssa, mutta riiviö oli saanut jollain ihmeen konstilla asunnon ulko-oven auki, vaikka lukko oli pyöritettävää sorttia. Nana oli jäänyt oven suuhun istumaan ja ihmettelemään, että saako täältä asunnosta poistua, mutta Wilma oli päässyt kerrostalokäytävästäkin livahtamaan pihalle ja kaahasi housut jalassa ympäri kerrostaloaluetta. Juu-u, Wilmalla oli juoksu ja arvatahan sen saattaa, että housuun oli ehditty myös liruttaa pisut ennenkuin kukaan ehti karkulaista kiinni saamaan. Wilma on ollut siis nimensä mittainen eli Busy Business, kiireinen kuin mikä, mutta silti niin rakastettava ja fiksu koira. Eräs Wilman fiksuudesta lukkojen avaamisen lisäksi kertova tapaus on, kun laitoimme kaverin pihalla istuskellessa koirat kiinni sellaiseen tappiin, johon ovi laitetaan, jos halutaan oven pysyvän auki. Nana yritti muutamaan otteeseen tempoa itsensä tapista irti, mutta tyytyi sitten kohtaloonsa ja kävin nätisti nurmikolle makoilemaan meidän jutustellessa niitä näitä. Mutta mitä tekee Wilma? Nykäisee myöskin muutaman kerran ja huomaa, että ahaa, muthan on laitettu tuollaiseen tappiin kiinni. Kävelee coolisti tapin luo, ottaa remmin suuhunsa ja nostaa remmin pois tapista ja lähtee riemukkaana viilettämään pitkin pihaa!!! Wilma on siis lyhyesti sanottuna vihastuttavan ihastuttava tapaus.
Tämän arvokkaan päivän kunniaksi räpsein Wilman pentukansion valokuvista digikameralla muutaman kuvan. Kauheasti Wilmasta ei kuvia olekaan, sillä siihen aikaan otimme kovasti kuvaa videokameralla. Silloin vain kuvaukset nauhoitettiin VHS:lle, joten niistä nauhoista ei ole enää kuin rippeet jäljellä, harmi.
Haimme Wilman kotiin juhannukseksi 1999. Kuvassa teemme lähtöä kasvattajalta Joensuusta. Taustalla näkyy myös ensimmäinen automme; tuliterä 5-ovinen Nissan Almera.
Wilma on ollut aina kova painimaan. Nana oli 4-vuotias ja hätää kärsimässä, kun Wilma tulla rellesti taloon. Nykyään Kallen kanssa painiessa Wilma käyttää vain makoilutaktiikkaa...
Nanan niskaotteesta päätellen neiti ei vissiin haluaisi olla riiviön kanssa kuvattavana. Wilmalla on ihana kaljumaha ja mulla aivan hullu tukka. =)
Vanhoja kuvia selatessa löysin myös lehtileikkeen paikallislehdestä vuodelta 2001. Kuvassa parivuotias Wilma on hokannut samantien pujottelun salat. Nanakin oli mukana siskoni ohjaamana, mutta Nanaa ei kauheasti napannut... Frolic kummasti auttoi asiaan ja muistaakseni Nana taisi tuon renkaankin lopulta suorittaa.
