Hilda oli tänään ensimmäistä kertaa järven äärellä. Reippaasti tyttönen plutasi rantavedessä, eikä hätääntynyt yhtään, vaikka touhutessaan rantapenkalla tupsahti siitä Hildan kokoon nähden melko syvään veteen. Rauhallisesti kampesi vain itsensä takaisin penkalle ja jatkoi touhuamistaan. Hildan touhu näytti siltä, että jos itse olisi uskaltautunut uimaan, niin pentu olisi hyvinkin saattanut tulla perässä. Siskoni uskaltautui kahlailemaan hyiseen veteen, mutta sen radikaalimpia uimayrityksiä emme tehneet.
Hilda löysi yököttävät kalanperkeet rantavedestä. Hildalla ei ollut mikään kiire ahmia niitä, vaan se kantoi aarteitaan ylpeän näköisenä. Onneksi suolirihmat putosivat Hildan suusta, ja silloin minä sain siirrettyä pennun hieman kauemmaksi aarteestaan. Tikulla sörkkien sain nostettua roikaleet puunoksalle killumaan...

Hildan järviplutailua häiritsi hieman, että jouduin pitämään sen remmissä, koska meillä oli Kalle mukana. Kalle muutamaan otteeseen käväisi uimassa, mutta lähinnä se päivysti, että heitettäisiinkös sille taas dami ja mitä pennun kanssa tehdään.

Muutamana päivänä jo on ollut mielessä käydä koirien kanssa "siellä missä joki menee tien yli", mutta aikataulut eivät ole antaneet myöden. Tänään oli pakko järjestää aika uittamiselle, koska oli oikein todella ihanan lämmin ilma. Johan se kohta lähes viikon onkin reilusti yli + 20 astetta pidellyt. Väliin on tosin mahtunut ukkoskuurojakin jo. Hilda ei onneksi pelkää vaikka ukko vähän nurkissa jyriikin!