Kallen kasvattajan torstaitreenit Espoossa ovat nykyään maanantaisin Lohjalla. Hyvä niin, sillä meiltä on n. 17 km lyhyempi matka Lohjalle. En ollut merkannut muutosta kuitenkaan kalenteriin, ja sama pää kesät talvet, tietenkin unohdin viime viikolla ko. siirron ja maantain treenit jäivät harmikseni väliin.

Tällä viikolla muistimme treenit (kalenterimerkinnän ansiosta...). Saimmekin tehokuurin, sillä paikalla oli vain kaksi koirakkoa. Kalle käyttäytyikin tällä kerralla hyvin, kun ei ollut flikkojen hajuja nuuhkittavana. Kalle treenasi siis kahdestaan Riemun kanssa, jonka setäpuoli Kalle on (käsittääkseni, jos nyt sukuhaaraa oikein osasin tulkita, yritettiin miettiä tätä jo treenikentällä, mutta emme oikein päässeet selvyyteen...). Tehtiin mielenkiintoisia noutoharjoituksia ja sain erittäin hyviä vinkkejä mm. pillillä pysäyttämiseen. Kallella kun tuppaa olemaan hieman valikoiva kuulo siinä asiassa. Treeneissä Kalle laukkasi ensin suoraan oletetulle damille pillin pysäytyskäskystä huolimatta, mutta jo kolmannella kerralla (vai oliko se peräti jo toisella?) Kalle uskoi pilliä ja pysähtyi, kunnes sai taas käskyn jatkaa. Hieno poika!

Jälleen treeneissä käynnistä innostuneena lueskelin eilen illalla NOMEsta kertovaa kirjallisuutta. Koinkin näin noviisina taas erinnäisiä valaistumisia. Eräässä kirjassa pillipysäytysharjoitteluun annettiin vinkki, että seurausharjoituksen yhteydessä pysäytetään koira pillillä ja palkataan, kun pysähtyy. Tätä voi hieman vaikeuttaa niin, että itse jatkaa matkaa ja jos koira on pysähtynyt taas palkataan. Koitin tätä tänään suhmuraisessa sadekelissä lenkillä, ja kas, toimii! Nyt otankin Kallen kanssa pysäyttämisen tehotreeniin, koska se on tuottanut suuria vaikeuksia Kallen päästessä hakuvauhtiin. Kalle painaa eteenpäin kuin tavarajuna, eikä sitä pysäytä mikään...


Kalle meidän talon edustalla kääntöpaikalla ke 4.11. illalla, tasan kaksi viikkoa sitten, kun maa sai kunnollisen lumipeitteen. Olin juuri päivällä ehtinyt haravoida takapihan kaikista lehdistä, mikä ajoitus! Viikonloppuna oli satanut oikein 10 cm nietokset, mutta sitä emme valitettavasti päässeet todistamaan, koska olimme Turussa viikonlopun to - su (mm. 23 h Turku - Tukholma -risteilyllä deluxe-hytissä, kun sviittiin ei ihan pisteet riittäneet...). Pikku-Kalle oli Kalle-papalla hoidossa Villen siskon lenkittämänä. Hyvin oli koiruus pärjännyt, kuulemma. Turussakin oli lunta, kun torstaina sinne saavuimme, mutta viikonloppu meni vesitihrussa.
Karkkilan lumenrippeet säilyivät viikon verran - 10 asteen pakkasten ansiosta, mutta sitten tuli taas plussakelit, kura ja nuhju... ja nyt nurmikot vihertävät.