Torstaina olin ekaa kertaa elämässäni NoMe -treeneissä. Jännitti ihan kauheasti, että miten pärjään Kallen kanssa. Harjoitukset olivat mielenkiintoisia ja Kalle suoriutui niistä melko hyvin, ja minäkin pärjäsin kohtalaisesti, muutamaa säätöä lukuunottamatta. Eräässä tehtävässä ajattelin jättää remmin maahan koiran viereen, kun pistin merkille, että muutkin näin tekivät, mutta kun lähdin dummyä viemään Sari (kouluttaja & kasvattaja) sanoi, että sulla on remmi mukana. Minä tietysti siihen, että ei oo! Johon Sari, että kyllä vaan on... Totesin, että ei pitäisi olla ja katsoin käteeni ja remmi olikin ranteeni ympärillä ja raahautui mukanani... Voi, että nolotti. Tämä on tätä ihme säätämistä mitä välillä tapahtuu. Ruven vuosi vuodelta muistuttamaan enemmän mummuani, joka on kyllä touhottajien kuningatar (kaikella rakkaudella). Kallea haettaessa olin kahvin jälkeen käymässä veskissä ja meinasin ensin tunkea etuovesta ulos, ennenkuin minulle ystävällisesti huomautettiin, että siitä ovesta juuri tulit ja sen jälkeen meinasin painella vaatekomeroon... Kallen isäntä varmaan ajatteli, että millaiselle touhottajalle hän oikein on koiraansa luovuttamassa. =)

Eräässä harjoituksessa koirat jätettiin paikalle istumaan ja itse käveltiin koiran eteen jonkin matkan päähän seisomaan. Sari huuteli joitakin sanoja innostavaan sävyyn ja aika monen sanan ajan Kalle malttoi pysyä paikallaan, mutta nyt en muista, että mikä oli se sana, jolla Kalle ei enää kertakaikkiaan kestänyt olla paikoillaan vaan säntäsi Sarin luo. Palautin koiran paikoilleen ja jäin hieman lähemmäs seisomaan, jolloin loppu harjoituksesta sujui hyvin.

Viimeisessä treenissä dummyt oli viety koirien näkemättä melko piiiiitkän matkan päähän, ja ohjaajille annettiin painetta, että harjoituksen on pakko onnistua eli koira pitää viedä niin lähelle, että nouto varmasti onnistuu. Minulla ei ollut hajuakaan miten pitkältä Kalle mahtaa hakea, joten yritin pelata varman päälle ja mennä n. puoleen väliin. Lähetin Kallen matkaan istunnasta ja se säntäsikin vauhdikkaaseen hakuun, mutta teki vasemmalle oudon koukkauksen, jonka jälkeen ryntäsi dummyille ja toi sen minulle. Saimme siis puolikkaan papukaijamerkin. =)  Sain myös harjoituksesta hyödyllistä palautetta. Olin asettanut koiran hieman vinoon, jonka vuoksi todennäköisesti Kallen koukaus tapahtui. Enpä ollut tuollaistakaan tullut ajatelleeksi. Täytyykin kiinnittää enemmän huomiota moiseen.

Kaikenkaikkiaan treenit menivät mielestäni hienosti. Kalle oli erittäin innokas ja vauhdikas noutamaan ja palautuksetkin tapahtuivat käteen, eikä mistään liian aikaisin ulos sylkäisystä ollut tietoakaan. Torstaisesta innostuneena ilmoitin Kallen kuun lopulla oleviin epävirallisiin talvi-WT-kokeisiin, jotka eräs Omskakas-kummipennun omistaja järjestää. Lähdemme hieman kartuttamaan sekä ohjaajan että koiran osaamista. Torstaisiin treeneihin tuleekin nyt parin viikon tauko, koska Siiri, jonka pentua ensin ajattelimme ottaa, synnyttää. Sillä välin täytyy perehtyä kirjallisuuteen ja treenailla itsekseen tai pyytää yksityistreenejä Sarilta, jos omat ideat loppuu. =)

Kalle ja Wilma lenkkeilee